Valjastus

Hämeessä hyristään sosiaalisen median valjastuksesta!
Termi on huolestuttava, vaikka sosiaalisen median huomioonottaen ymmärrettävä, tiedon vuorovaikutteinen jako kun aiheuttaa väistämättä myös tiedosta hyötymistä.
Prosessi voi kuitenkin olla yksi tai monipuoleinen.
Ja kun puhutaan valjastuksesta, tarkoitetaan jaon supistamista tiettyyn käyttöön, mikä muuttaa informaatiotulvan kulun  täysin yksipuoleiseksi.

Tahojen kiittämättömyys ilmenee henk.koht persreikäsi raiskauksena

Valjastushan tarkoittaa villinä loikkineen muflonin rajaamista karsinaan. Tätä tuskin yksikään luomumufloni kaipaa, siitäkin huolimatta että aitauksen sisäpuolella ruokinta on säännöllistä. Tavoitteena kun on paloitella lammaspolosta lihaa.

Turvallisen kotieläintarhan puutteessa, muflonipolon toimenkuvaksi jää pako rajojen ulottumattomiin. Siihen tilaan jossa se voi olla mitä tahansa muuta kuin rajattu.
Rajaaja kun toimii rajatun mielensä puitteissa ja eräänä kauniina päivänä, se eksyy yksin suututetun lauman ääreen, jossa lasso ei ruhoa pelasta.

Toisaalta, joka bloggari on mufloniuutensa ohessa oman karsinansa cowboy, mosku tai kolttalainen porovaraskomukka: Piru jolla on sorkat.

Valjastukseen on vastattava vastavaljastuksella.
 

Perseen logiikka II

Käsitellessämme perseen logiikkaa, meidän on liitettävä perseeseen eräs olennainen lisäinstrumentti emmekä me nyt puhu siittimestä, koska käsiteltävä perse on kapitalistinen perse (jonka kulta-ulosteita me kilvan hamuamme käsiteltäviksemme). Kyseessä on kieli ja se kielten lukumäärätön joukkio, joka kilvan lipittää ryppyreiän ympärystä saadakseen sieltä juuri itsellensä sen giganttisen jalokivikimpaleen.

Siitin on se, mikä nussii kapitalistisen persereiän käyttökelvottomaksi, eikä tällaista viriiliä vallankumoukselllisuutta ole näkynyt läpeensä steriilissä ympäristössämme. Sellaiselle siittimelle olisi kyllä kysyntää.

Kapitalismin persereikä kaipaa juuri yhdenlaisen kielen tuntumaa. Kielen jonka se on itse synnyttänyt. Oidipaalisessa mielessä perse on äiti ja nuolija kapitalismin kielilapsi. Tämä kuitenkin riittää Freudista (satusedästä) tältä erää. Runoilijan veri heikkenee tuottamaan vajaatoimisia jälkeläisiä

 Tajuntateollisuutensa kautta kapitalismi antaa siis ikäänkuin koodin siitä miten on puhuttava (esimerkkinä nyt vaikka innovaatio), käyttäydyttävä ja millainen on hauska mainospohjainen dialogi (tälläinen tilanne toteutuessaan tosielämässä saatta melkein huvittaa). Mitä se ikinä onkaan, kapitalismi yrittää supistaa kaikki elämänalat koneistonsa (kielensä) logiikkaan, yrityksensä vähäjärkisyydestä piittaamatta.

Tietyt runoilijat ovat siitä sankareita etteivät he suostu tällaiseen toimintaan. He jopa taistelevat sitä vastaan, mutta lopulliseen tavoitteeseen tarvitaan vielä paljon viagraa. Kielen pilkkominen on rujoa touhua, mutta välttämätöntä, jotta ymmärretään kielen kokonainen arvokkuus. Kielellä kun voi tehdä muutakin, kuin suolata. (Sillä voi tunnustella toista kieltä, vaikkapa sitten itse häpykieltäkin).

Siinä, missä kielen palat velloivat ennen kerroustumien keskeisessä tasapainossa, yrittää kapitalismi supistaa oman suolakielensä kielipyramidin kärjeksi. Kieli ei kuitenkaan ole kokonainen toimiva kieli pelkällä kärjellä ja jos muut kielenosat valjastetaan ainoastaan kärjen liikutuskoneistoksi, on kokonainen makuelämys pilalla.

Tosin jos kohteena on kapitalistinen perse, on loppuenlopuksi samantekevää mitä me siitä maistamme, kun prosessin tarkoituksena on yksinomaan perseen miellyttäminen, ei kielen.
Ja saipa keskinkertainen haalariheikki hampaisiinsa sitten vaikka ujon ripulin, hän tyydyttyy ja menee pesemään suunsa uuteen nuoluun.

 

Mitä vapaampi yhteisö (emme puhu näennäisyhteisöistä) on, sen autonomisempaa sen keskinäinen viestintä näyttäisi olevan. Kauneimmat slangit tai murteet eivät ole koskaan kehittyneet ulkopuolisen saneluvallan tahosta. Ne ovat kehittyneet itsenäisesti ryhmän sisällä (slangi) ja vastaavasti myös vuorovaikutuksesta (murre) ryhmien välillä. Marx tuotti proletaarislangin.

Valitettavasti kapitalistisen imperiumin pyrkimyksenä on hajoittaa väripilkut osaksi harmaata massaansa. Poikkeaminen konsensuksesta kun koetaan vaaralliseksi.

 

Viidakon sananlaskuja

Tiukkaa tekee, sanoi pappi paukuttaessaan kaksikymmensenttistä pakarain väliin.

- Uppsalan tuomiokirkon yläsakasti.

Lentää kuin kiinalainen kauneusleikkaukseen.

- Valje, Skåne

Onneksi olkoon vasemmisto?

Ruotsin vaalitulos (siitäkin huolimatta ettei sitä ole vielä varmennettu) toistaa korviimme sitä samaa mantraa, mitä ovat toistaneet eurovaalit ja mitä myös uhkaillaan niin suomen kun euroopankin tulevaisuudessa toisteltaman:
Vasemmiston ote lipsuu - oikeisto ja etenkin äärioikeisto kasvaa.

Samanaikaisesti kuitenkin vasemmisto on saavuttanut itsensä sisällä merkittävän voiton. Nimittäin voiton fasismista.

Näyttäisi nimittäin siltä, että mitä fasistisempi ryhmittymä on laadultaan, sen enemmän sen toiminta (sananvalta) supistuu yhteen henkilöön. Otettakoon nyt vaikka esimerkkinä Aatun Saksa, Soinin Persut, Pim Fourtäinin (miten ikinä se sitten kirjoitettiinkaan) tyypit ynnä muut. Kaikki nämä ryhmittyvät ovat olleet yhden miehen luotsaamia (sitä kautta hyvin narsistisia (=vallankäytön seuraus, ei välttämättä syy)) pursia, jotka näyttäisivät myös kaatuvan johtajansa myötä.

Kun siirrytään lievemmin fasistisiin ryhmittymiin, diktaattori väistyy klikin tieltä. Otettakoon vaikka esimerkiksi Kokoomus, jonka arkkityypit me hyvin tunnemme (siellä siellä se Jyrki & co. on).

"Vittuun sä ja sun saatanan mikkihiiriklikki, painukaa takas kaaree imee toistenne dikkii"
- Steen1

Jos ennen muodostuikin poliittinen ympyrä jossa ääripäät muistuttivat toisiaan, ei enää välttämättä voida sanoa samoin. Vaikka uudelta vasemmistolta löytyykin toki tarvittavat puheenjohtajansa, ei entisenkaltaista henkilökeskeisyyttä oikeastaan ole enäää havaittavissa, kuin vanhan ajan fasistisluontoisissa jäänteissä.
Valta ainakin näyttäisi jakaantuvan.
Harmi vain ettei sitä parlamentaarisessa mielessä ole!

Näyttäisi siltä että äänestävä kansa haluaisi fasismia. Historia toistaa itseään siinä että yleispoliittisen tilanteen horjuessa, kaivataan kansan keskelle vahvaa johtajaa.

Vasemmisto tekisi virheen vastatessa fasismiin fasismilla. Siinä vasta onkin pulma, miten saadaan punavihreät puolueet vastaamaan tilanteeseen toistamatta historian virheitä, vaikkei historia nyt välttämättä itseään toistakaan. Parlamentaarisen suosion laskiessa voidaankin kysyä, onko parlamentarismi ainoa tie maailman parantumiseen (fasismin viiruksesta) kun suurinta osaa kansasta ei edes huvita ääneestää?

 

Venäjän halki 30 päivässä

Vannoutumattomana Yleisradion ystävänä on ollut ilonani katsoa televiizorista kerrankin jotain innostavaa. Ylehän tarjoaa paljonkin kaikkea mielenkiintoista, mutta niin kauan kun televisioon kuuluvat mainoskanavat, ei tähän lokeroon saatanan sontaluukkua tule.

Pysytään kuitenkin asiassa (ja Aasiassa).

Suomalaisethan ovat ravanneet Pietarista Vladivostokiin kaiketikin niin pitkään kuin koko rata on ollut olemassa. Sitä on matkannut sotatoimitarkoituksessa Mannerheim kankut smirnassa ja aivan yhtä hyvin sitä on kulkenut Otto-Ville Kuusinen iho haikeesti naamassa. Sianpärstäinen pääministeri pilkkoo kupoliin sipulia.
 Aikojen saatossa kiskoja pitkin on varmasti kulkenut suurikin määrä kieltämme osaavaa väkeä riippumatta siitä kummalle valtiolle he ovat luovuttaneet työpanoksensa (Vain juntti tuntee enää käsitteen isänmaanpetturuus).

Ensimmäistä kertaa asiasta tehdään kuitenkin kattava viihdedokumentti, joka pakenee määritelmiä. Juuri siinä piilekin se jokin, mikä saa tämän katsojan syttymään. Ohjelma kun näyttäisi olevan Ville Haapasalon henkilökohtainen tutustumisretki radanvarsialueeseen, vaikka kameraryhmäyhteistyöstä saattaa päätellä nopeasti, ettei toiminnassa ole mitään spontaania.
Ville Haapasalo on pikemminkin instrumentti, opas/tulkki/näyttelijä/huora joka palvelee filmasusryhmän ja sitä kautta koko ohjelman etua. Kukapa olisi rooliin sen parempi? Tällainen henkilöitymä tekee kuitenkin dokumentista katsottavamman/miellyttävämmän kuin kylmä kertojaääni linssin takana. Venäjään tutustutaan ihmisen kautta, joka ei kuitenkaan ole tavallinen kansalainen vaan Venäjän tunnetuin suomalainen. Ja hänellä nimenomaan on pokkaa kulkea kansan syvien rivien keskuudessa.

Ja syytä onkin. Minua kun on aina kiinnostanut ihmisten venäjä. Tällä en tarkoita virallista venäjää, enkä bisnessmiesten/oligarkkien venäjää josta kokoomus on kiinnostunut, enkä oppositioryhmien venäjää josta media, sosiaalinen tai kaupallisautoritäärinen, pitää haloa (Tärkeää työtä sekin).
Kaikki venäjätieto on tarpeen, mutta venäjässä kiinnostavinta on jokatapauksessa sen kansa. Luisevat salakuljettajat Baikalin aalloilla. 
  En unohda koskaan sitä ennakkoluulottomuutta jolla paikalliset tutustuivat minuun Jaroslavlissa vuonna 2003. Olemmehan me naapureitakin.

Ohjelmassa osataan myös huomioida melkoisen hyvin venäjän eri kerrostumia. Kaikkia niistä ei koskaan voida tutkia, onhan maa kovin laaja ja etnisiä ryhmiäkin useampi sata. Hauskaa tosiaan miten kerrostumat tuntuisivat noudattavan samaa logiikkaa, oli kyseessä sitten kansanryhmän migraatiot, muoti, poliittiset suuntaukset tai mikä ikinä. Kukaan ei pysy ajan tasalla ja siksi aika jättää jälkiä. Vanha aika peittyy uuden alle häviten joskus kokonaan. Volgan mutkassa pohjakerroksen muodostavat hyvin hajallaan asustelevat suomalais-ugrilaiset ryhmät. Heitä tiiviimmin tavataan siellä täällä tataareja mutta tiivein ja näkyvin porukka on itse isovenäläiset. Kaikki on jälleen kytköksissä valtaan. Ehkä kysymyksenä onkin pikemmin pysyminen vallan tasalla. Jokuhan sinun aikasi määrittää..

Parasta mitä Ville Haapasalo ehkä koko ohjelmassa tekee on ällö-ruoan varastus. Hän varastaa (tai lainaa/kopio) madventures sarjassa käytetyn jutun, jossa kameran apina syö jotain ällöä. Samalla Ville Haapasalo myös osoittaa, että eksotiikkaa on löydettävissä lähempääkin, kuin kaakkois-aasiasta.

Venäjä, venäjä ja venäjä. Yksi jakso kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Oli jakso sitten hyvä tai huono, on pääasia että siinä näkyy venäjä. Venäjä kun tuntuisi olevan kaikesta hehkutuksesta huolimatta yhä se unohdettu itänaapurimme. Totta on, ettei sen poliittisessa järjestelmässä ole kaikki kohdallaan (tottapuhuen se on täysin mätä eikä sisäisesti kovinkaan yhtenäinen), mutta hallinnon laatu ei näyttäisi koskaan olevan syy jättää maahan matkustamatta. Kaakkois-aasiassa asiat ovat tuskin sen paremmin. 

Jos jotain, venäjällä on äärimmäisen rikas kulttuuri, josta on aistittavissa ainutlaatuinen bysanttilainen vivahde. Elokuvan teon taito ei ole kadonnut sieltä mihinkään ja kirjallisuuskin näyttäisi toipuneen sosialistisen realismin iskusta. Siinä missä meillä käsitellään yksilöä ja sen suhteita toisiin yksilöihin (ihmissuhteet), on itänaapurissa osattu liittää kolmioon myös sen olennainen viimeinen liitos: yksilön suhde yhteiskuntaan (oli yhteiskunta sitten autoritäärinen valtio tai rajaton imperiumi). Eikä venäjä psykologisoi. Se näkee ihmisen sisäisen vielä sinä kauniina myysterinä, joka meiltä mittarimadoilta on ajat sitten kadonnut.

Ja huolimatta rajamuodollisuuksista, viisumeista, ym: Venäjä on aivan nurkan takana. Olisi pikemminkin luonnollista että maidemme välillä esiintyisi enemmän ihmisvaihtoa mutta ei: Jos emme menekkään Thaimaaseen, kierrämme etelä-Amerikkaa, inter-reilaamme tai sitten teemme jotain huitsin ekstriimiä jollain vielä median tuntemattomalla vuoristoalueella. Emmekä ainakaan käy kotometsissä. Sehän olisi vulgääriä!

Jokainen tietenkin tyylillään. Venäjä kolonialisoi itse itsensä siinä missä ME tuotamme kolmenteen maailmaan palveluja [tehän pyyhitte perseeni silkillä!]. Olemme edelleen osa vodkavyöhykettä. Siitä te ette pääse!

Ja kaiken tämän merkityksettömän tekstin keskellä, kirjoittaja odottaa kuumeisena lisä-informaatiota kiinan kirjeenvaihtajalta. Uutiset kun saavat huolestumaan kuningattaren kohtalosta. Rikas-valkoinen-beibi on takuulla haluttua riistaa..

Missä olet Jyrki Katainen?

Viime päivien katsaukset uutisiin ynnä muuhun median melskeeseen paljastavat sieltä kadonneen vielä hetki sitten olennaisen tekijän: Jyrki Kataisen. Vielä tämän blogin sätkiessä säntittömänä keskoskaapissa, puuhaili ponteva Jyrki maailmalla sitä ja vähän tätä (ikäänkuin järki-Jyrki ei olisi kyennyt jo aiheuttamaan maailmaan tarpeeksi pahaa). Nyt Jyrki on kuitenkin vaiennut.  

Ehkä se hieroo kärpäsenä käsiään yhteen katossa

Tai sitten Jyrkin nousukautta on seurannut paha lasku. Perusbipolaarinen poliitikko valuttaa poskilleen suolaisia kyyneltippoja ja miettii, mikä on puolueen seuraava identiteetti (toisilta vallattava mentaali entiteetti). Se ei saa itseään käyntiin vaan viskoo voimattomana rillejään sinne tänne, vaihtaen välillä silmiinsä Stubbin hampaat.
Ei toimi.
Parempi vain että vaikenisi. Kuolisi. Kuoppaantuisi. Mitä ikinä.

Minusta vain kuitenkin tuntuu että kokkarikopla punoo taas uusia juonia. Vaalikautta kun on vielä jäljellä, eivätkä ne ole takuulla saaneet kaikkea ajamaansa läpi. Juoni kuin punottu, se ei tarkoita etteivätkö punasakset köyttä katkaisi.

Halveerataan nyt lopuksi koko porukkaa

 Tietenkin olisi toivottavaa että perustelisin jollain tapaa antipatioitani oikeistoa kohtaan.

 Sanotaan se nyt vaikka näin että Anti-Robin Hood ei ole minun sankari. Siis sellainen joka varastaa köyhiltä rikkaille. Hämmästyttää, voiko tällainen pääoman asiamies olla oikein kenenkään sankari? Sydänhän sijaitsee vasemmalla puolella.
Ja oikeistohan nimenomaan ratsastaa tällä sydämen asialla.

Oli naamio sitten minkävärinen tahansa, kyseessä on voodoo-politiikka. Ollaan puhuvinaan sen asian puolesta, jota vastaan tosiasiassa taistellaan.  Mitäpä kokoomus olisi tehnyt työväen tai ympäristön olojen parantamiseksi? Ydinvoimaloita?

Kapitalismi ei muutu eikä murru vasemmistolaisella retoriikalla (Persut huom.). Maalattiin siihen miten kirjava ulkokuori, se on yhä kapitalismia. Ilmeisesti äänestäjät eivät osaa nähdä pintaa syvemmälle. He ovat siis tyhmiä. Tai sitten he näkevät ja ovat kieroja (onhan kieroa kusta itseään silmään).
Mutta vaikka kokoomus haalisi itselleen kaikki ministerin salkut ja nostaisi, nyt herkätkin puolet paljastaneen Niinistön (juttu keltalehdessä) presidentiksi, ei se tarkoita sitä, että vastarinta-löylytissi olisi ohi. Suurin osa suomalaisista kun kuuluu yhä nukkuvien puolueeseen ja kuten aiemmin sanoin, politiikka ei enää rajoitu yksinomaan Arkadianmäelle.

Ja parasta on että meiltä löytyy jälleen kuplettilaulajia (tulivat ne sitten Helsingistä tai ei)

 Oikeiston ja vasemmiston (parlamentaarisessa ja sen ulkopuolisessa mielessä, politiikka kun ei rajoitu edelleenkään arkadianmäelle) ero tiivistettynä näyttäisi olevan supistamisen ja jakamisen ero.
Pistettäkööt nyt jaettavaksi/supistettavaksi asiaksi vaikkapa hyvinvointi.
Oikeiston mielestä on ihan oikein että hyvinvointi on toisilla hyvinvoivempaa. Se siis supistaa hyvinvointia tietyn luokan etuoikeudeksi, siinä missä vasemmisto haluaa jakaa hyvinvointia laajemmalle alalle. Yksityinen - Yhteinen

Tämä oli nyt vain tällainen yleistys, asiasta jonka käsittelylle pitäisi omistaa kokonainen kirja.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli käsitellä uutiotsikoita. Ladottakoot ne tähän alle, perissään lyhyt kommentaari.


Armeija joutuu täysremonttiin lähivuosina - Siitä siis hitsataan Nato-yhteensopivampaa. En ihmettelisi vaikka RK:tkin korvattaisiin jenkkipyssyillä, mikä on sodankäynninkin logiikkaa ajatellen täysin typerää. Naapurista kun löytyvät RK-yhteensopivat AK:t.  Kaunista olisi jos emme tarvitsisi koko puolustusvoimia yhtään mihinkään, mutta niin kauan kun löytyy poliitikkoja jotka horjuttavat maidemme välistä turvallisuutta, on sodan uhka perusteltua.
Omalla tavallaan Arto Salmisen Lahti on sodankäynnin alaston lounas. Lukekaa. 


Sadat turkistarhat laajentavat tuotantoa - Turhamaisuutta halutaan siis kasvattaa eläinten selkänahkojen kustannuksella. Tästähän on kuitenkin seurauksena hyvinvointia kaikille niille, jotka käyttävät turkiksia.

Kadonnut pikkutyttö löytyi Helsingistä - Tämä on hyvä, kauniskin uutinen. Poliisi ei välttämättä olekaan paha. Se palautti minulle kuvanikin.

Tehdään muutama dekkari tiukan freudilaisella touchilla niin saadaan vartijoistakin kunnon ihmisiä. 

Hyvää yötä, nukkukaa hyvin.

Wau

"Toimiva poliisivaltio ei tarvitse poliiseja"
  - William S. Burroughs

Jälleen joudun siteeraamaan (haudan takaa) kuuluksi käynyttä nistikirjailijaa, jolle nisteys on näyttänyt olleen  pelkkä instrumentti. En kiellä etteikö läpeensä perversin miehen opiaattiriippuvus olisi lyönyt leimaansa koko tuotantoon, mutta etenkin alkupään kirjallisissa teoksissa (Nisti, Alaston lounas) voidaan nämä neovampyyrit tavallaan korvata millä tahansa muulla tekijällä, joka ei ole valtaapitävän harmaan byrokratian suosiossa. Prosessi on sama. Jos jotain, alaston lounas on yhteiskuntakriittinen teos, eikä kritiikki koske yksinomaan päihdepolitiikka.

Perustavia lainauksia en kuitenkaan kykene tähän hätään suorittamaan, koska oma kappaleeni on yhä lainassa ja toisekseen, analyysi Alastoman lounaan yhteiskuntakriittisyydestä ei ole tämän artikkelin aihe.

Aihe kumpuaa alussa esitetystä sitaatista (ja eräistä myöhemmistä kokemuksista jotka sivuavat sitaattia), jossa valtio-käsite kaipaa täsemennystä:

Me kun elämme, emmekä elä valtiossa. Suvereenisesta suomestamme ovat jäljellä enää mädät kuoret, eikä muiden valtioiden laita ole sen tuoreemmin. Tämä ei johdu yksinomaan Yhdysvaltain suurvalta-asemasta vaan siitä että on olemassa Imperiumiksikin kutsuttu globaali valtio, joka on imenyt muut valtiot tieltään. Voidaan toki myös sanoa että globaali-valtio virnuilee suvereeni-fossiileiden merkityksettömän mosaiikin alta. Se käyttää niitä naamionaan.

On naiivia ajatella että muuttamalla Yhdysvaltain politiikka tai jopa sanoutumalla siitä kokonaan irti, maailma kykenisi toteuttamaan parempaa kapitalismia. Yhdysvaltain politiikka kun on meidän politiikkaa, sillä molemmat noudattavat yhtälailla globaalin kapitalismin (eli imperiumin) politiikkaa.

Valtio ei kuitenkaan ole välttämättä oikea sana asialle joka ei ole valtio, vaikka toimiikin vallan pitimönä. Ei ole nimittäin olemasa alaa, jolle imperiumi ei yrittäisi tunkeutua. Tämä imperiumi kun ei muutenkaan näyttäisi noudattavan valtion ulkoisia piirteitä. Ainoa ja merkittävin asia, joka sen valtioon liittää, ilmenee jo etymologiasta.

Oli se valtio, syöpä, despootti tai mikä tahansa,  SE leviää. Internet on ollut, monien muiden edeltävien tilojen tavoin yhteinen alue, mutta ei ole enää. Viime vuosien uutisoinnin perusteellahan on jo käynyt julkisestikin selväksi että tätäkin tilaa yritetään aidata. Valta ei pidä siitä että sitä arvostellaan.

Kaikenlisäksi SILLÄ on rajavartijansa. Olivat ne poliiseja, vartijoita, lahjottuja kansanedustajia, mitä ikinä. Näkyvässä yhteiskunnassa arvostan toki enemmän koulutettuja lainvartijoita kuin väkivallalla ratsastavia palkkasotureita, vaikka yhtä kaikki molemmat palvelevat samoja tarkoitusperiä. Toiset toimivat suoremmin ja raaemmin, ilman että heidän tarvitsisi vastata toimistaan yhteisölle.

Myös webissä isoveli valvoo muuallakin kuin BB:n sivuilla. Joku rajaa sananvapautta. Rajaamisellehan tietenkin annetaan erilaisia perusteita, kuten tekijänoikeudet tai tietoturva, harvemmin kuitenkaan mitään mikä suojelisi tuiki tavallista yksilöä.
Ja miksi tarvitsisikaan kun me megaindividuaalit tungemme kilvan markkinoille paljastamaan pakaroidemme pienimmätkin luomet.

Kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun aivopestyt massat sensuroivat itse itseään ja hiljentävät näennäis-yhteisöllisellä toiminnallaan kaikki ne, jotka eivät näin tee, poliisivaltio ei tarvitse palkattuja lainvartijoita.

Vielä on siis toivoa, mutta siellä missä on toivoa ja kasvualustaa kaikille kukille, astuu fasistin saapas tallomaan rikkaruohot pois porvarin ruusutarhasta.

Kävi nimittäin niin että minua sensuroitiin. Saatan olla siis poliittisesti uskottava tai sitten vain provosoiva.

Ensimmäinen sensuuri iski artikkeliin "Paskan tärkeä tuotanto (kenttätyöraportti)", jossa tämä kuulu sitaatti perusteluineen myös esitettiin. Kuvassa näkyi kolme brittipoliisia joista keskimmäinen kuritti avokämmenellään tyttöparan pakaroita.
Ikään kuin muistutukseksi siitä miten pitäisi toimia, kuva lähti mutta teksti jäi. Eikä kyse voinut olla tekijänoikeuksista.

Toinen tapaus sattui artikkelissa "Turha maistuu" ja tämä tapaus oli siitä mielenkiintoisempi että kuva oli ladattu omalta koneeltani. Se on toki löydettävissä myös netistä, hedelmien ammoisesta artikkelista (kiinniottoja).
 En usko että (kirjoittamishetkellä toisella puolella maapalloa lymyilevät) hedelmät loukkaantuisivat siitä, että minä käytän heidän ottamaansa kuvaa, saati että he hälyttäisivät jonkun poistamaan sen sivustoltani.
Kyseessä on siis jokin muu taho. Kuvan taustakin kun on hämärä. Olen kuullut että MayDay08:n kiinniotot olivat täysin perustelemattomia ja kiinniottojen suhteen pyrittiin tekemään jonkinlainen strateginen isku, pidättämällä mediayhteyshenkilö ja muutama muu tärkeä kiho. Ensisijaisena tarkoituksena oli tietenkin väen provosointi, jotta media saisi napsittua taas maukkaat mellakkakuvansa. (Niin tai näin, loisto tapahtuma kaikinpuolin. Niitä lissee!)

Kummastuttaa silti miksi nämä kuvat on pitänyt poistaa. Eihän tätä blogia edes lueta niin paljoa! Kukaan poliiseista ei ainakaan ole tunnistettavissa kuvasta. Tuskin parin vuoden takaisilla tapahtumilla on enää merkitystä, kun ei tämä mitään salattua kuvamateriaalia ole! Sitäpaitsi tässä ei vilautella mitään lapsipornolistaa. Ei tulla koskaan vilauttelemaankaan!
Tässä on täytynyt tapahtua jokin erehdys.
Enhän minä edes halveeraa virkavaltaa! WTF?

Netti tuskin (koskaan) sensuroi itse itseään. Kun joku sörkkii sormikkaillaan sisältöä ja päättää, mitä täällä saadaan aikuistenoikeasti sanoa ja julkaista, HÄN rajoittaa sanan(kuvan)vapautta. Tällainen kontrolli ei paljoa eroa Kiinan touhusta, meilläpäin vain ei vielä (kai) kajota tekstiin.

Mikäli tämä artikkeli ei miellyttänyt, voit lukea paremman.