Paskan tärkeä tuotanto (kenttätyöraportti)

Ilonani ja onnenani on ollut työskennellä eräässä maaseudulla sijaitsevassa tuotantolaitoksessa, tarkemmin ottaen sen varaosasiivessä.  Varastoitavat esineet liittyvät olennaisesti erääseen maanviljelyskoneeseen, mutta tarkempaa infoa en voi yrityksen luonteesta antaa. Tietosuojalait kun ovat näinä päivinä kovin hämäriä ja kapitalistit ovat rajaamassa virtuaalista sananvapautta yhä ahtaampaan muottiin.
Pitää olla varovainen.

Paskantärkeitä yrityksessä ovat nimenomaan sen säännöt. Ne eivät ole yksinkertaista seinälle präntättyä mustaa valkoisella vaan kyseessä on ennemminkin etiketti, jota jokaisen teatterilaisen tulisi noudattaa. Ohjaaja istuu jossain kaukana suuren meren takana. Se iso ja paha porvari, jonka kätyrit ovat rihmastoituneet ympäri maapalloa.

Divide et Impera

Säännöthän ovat erinomainen luomus jos työilmapiiriin kuuluu kilpailu. Kilpailtiin sitten pillusta, pullosta tai vaikka poolopaidasta, tulos on sama: Riippuvuus. Pelikentälle astuessaan työläinen (oli hänellä sitten haalari tai kauluspaita) on jo hävinnyt pelin, koska kilpailija kilpailee aina (jonkun toisen asettamien) sääntöjen sisäpuolella, ollen näin vain nappulana pelissä, jonka panoksia hän ei itse tiedä.
Tässä kilpailussa jokaisella osallistujalla katsotaan olevan tasa-arvoiset lähtökohdat, vaikka väki on hierarkisoitunut niin virkojensa kuin jo työuriensa pituuden perusteella pitkiksi tikapuiksi. Katollekin kohoaminen on kilpailu.

Kapitalistisessa järjestelmässä työläisten (ym.) yhtenäisyys on ainoa ase aiemmin mainittua paksukaistyyppiä vastaan ja vaikuttaisi siltä, että peitsi on katkennut monesta kohtaa. Vakituisella väellä kun on jo paljon menetettävää ja tuhottavanaan koko maailma. Se voi siksi kusta onnellisena omiin muroihinsa.
Toisin on  prekariaatin laita (arkkityyppinä harvinainen maaseudulla. Mitä vähemmän asukkaita, sen enemmän suhteilla on vaikutusta työnsaantiin ja työpaikalla viihtyvyyteen).

Mitä sitten tapahtuu jos sääntöjä rikotaan?

Toimiva poliisivaltio ei tarvitse poliiseja

Vaikuttaisi siltä ikäänkuin työyhteisö rankaisisi itsenäisesti koneen rattaisiin asettunutta kapulaa. Samanaikaisesti näyttäisi myös siltä että johtoporras toimisi vain jonkinlaisena yövartijana, keskittyen omiin virkoihinsa.
Toiminta on kuitenkin tarkkaan laskelmoitua, ylhäältä alas. Jo se, että joku on kehitellyt nämä valtaansa pönkittävät säännöt, tekee sääntöjä noudatavasta työyhteisöstä säännönkeksijän sätkynuken. Se ikäänkuin peilaa narsistin arpikasvoja. Ja palvellessaan intohimolla porvarin tarkoitusperiä, työläisistä tulee pikkuporvareita. Iso tai pikku, sanktio on aina epäsuora.

kuvakin liittyy artikkeliin ainoastaan epäsuorasti

Koska yrityksen ainoa tehtävä on varastoida ulkomailta tulevat varaosat siten että ne puretaan alkuperäispakkauksesta, bränditetään kivoilla hologrammitarroilla, pistetään hyllyyn kasvamaan hintaa ja pakataan uudelleen tilaajalle, on yrityksen ainoa tuotos pakkausjäte. Se ei ole edes itse valmistettua vaan itse aiheutettua. Kyseessä on siis nimenomaisesti paskantuotanto.

Sanovat globaalia kapitalismia järkeväksi. Päätöksiä tehdään muka rationaalisin perustein. Tottahan on, että logistiikan on toimittava. Maajussi ei voi tilata tuotettaan suoraan Kiinasta ja vaikka voisikin, ei se olisi maajussin kannalta kovin kätevää, koska kyntökausi olisi jo ohi osan saapuessa maahan. Jonkinlaisen logistiikkakeskuksen (eli varaston) on siis oltava olemassa.

Sensijaan se, että osien alkuperä pitää peittää ja myydä ne eteenpäin kalliimmalla brändin vuoksi, ei ole järkevää kuin rahan kannalta. Se tekee prosessista paskan tärkeätuotannon. On äärimmäisen tärkeää että tehdas imee resursseja sähkö, vesi, lämpö ja ilmaverkosta, tuottaa päästöjä niin pakkausjätteen kuin tehtaaseen/tehtaasta suuntautuvan liikenteen muodossa. Näin luodaan kulutusta kulutuksen vuoksi, tuotetaan rahaa ja saadan talous kasvamaan, kun joku kerää voitot epäympäristöeettisestä toiminnasta. Sitten kaikilla on taas kivaa. Rahaa kuin roskaa.
(Tietenkin jälleen kerran jätetään huomioimatta minkä tai keidenkä kustannuksella kaikki tapahtuu ja miten helppoa tällaista järjestelmää olisi muuttaa siitä kieltäytymällä.)

Kyseinen yritys oli aiemmin valtio-omisteinen. Vanhemman kaartin mukaan työssä piili tuolloin vielä sille kuuluvaa mielekkyyttä eikä ihme: Jos osat valmistetaan ja varastoidaan valtion rajojen sisäpuolella kotomaisten maajussien käyttöön, vältytään suurimmalta osin siitä paskasta, joka prosessissa nyt tuottuu.

Kumpi on loppuenlopuksi tärkeämpää: Se että maajussi saa osansa vai jenkki rahansa?

Annetaan nyt ainakin Castrolle hänen sikarinsa

Jos nyt emme valtiota haluakaan, ei varaosien hankinta ole loppuenlopuksi kovin vaikeaa yhteisönkään sisällä . Kuubassa (puhumme nyt kuuban rodullisesti tasa-arvoisesta kansasta) on harrastettu tätä siitä asti, kun U.S.A aloitti kauppasaarron. Autot kulkevat yhä.