Silakkamopo kirjoittaa "Utopian reunaehdoista".
Lapinpuikulapökälettä kuitenkin kummastuttaa että mikä se on sellainen utopia joka on rajattu?
Etenkin jos rajaaminen tapahtuu jonkinlaisilla marxilaisilla dogmeilla!
Silloinhan kyseessä on ideologia ja ymmärtääkseni artikkelin vallitsevana ideologiana toimii valtiososialismi.
Valtiososialismista historialla on monta huonoa kokemusta siitä, miten "kansan" etua ajavasta ryhmästä tulee pelkää omaa etuaan ajava luokka, ideologian kustannuksella.
Valtio on vallan pitimö. Sana pyhittää vallan.
Se tuo mieleen kristinuskon kehityksen, alkukirkosta roomalaiskatoliseen.
Internationaalithan ovat punaisia kirkolliskokouksia.
Ja jokainen uusi kirkko katsoo olevansa lähimpänä alkukristillisyyttä, vanhempien toruessa pyhän tradition katkoksesta.
Se mikä eroittaa kristinuskon nykytilan sosialismeista on ekumenia.
Sosialististen liikkeiden (emme puhu nyt parlamentaarisesta vasemmistosta) tavoitteenahan kun on kuitenkin vallan kumoaminen.
Metodit vain vaihtelevat ja kysymys siitä, miten valtatyhjiö täytetään ja/tai jaetaan.
Itsekin sosialistina kirjoittaja kuitenkin taipuu pitämään rajattuakin utopiaa parempana vaihtoehtona vallitsevalle kapitalistiselle dystopialle.
Ja eritoten laajenevan supistumisen organismia kehityskelpoisena vaihtoehtona jatkuvan kasvun koneelle (joka siis syö ja paskoo niin kauan kunnes sillä ei ole syötävänä edes omaa paskaansa).
Mutta tällaista organismia, jolla on varaa vielä kasvaa ja laajentaa ulokkeitaan, ei ole missään nimessä syytä rajata.
Siksi kirjoittaja ei ole, eikä tule olemaan valtiososialisti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti