Journalismia? (Aika laukkaa)

 

http://www.youtube.com/watch?v=MYiahoYfPGk

Kirjoittaja on säilynyt sikäli onnellisessa tilassa ettei hänen ole tarvinnut aikatauluttaa arjestaan juuri muuta kuin työssäkäynnin. Senkin sopivan harvoin. Näin tuskin olisi, jos kirjoittaja elisi suuremmassa etelän periferiaatissa, missä kuohuvat metallimassat iskevät kiilansa Helsingin sykkivään ytimeen.

Voidaan kuitenkin pohtia, onko aikataulutuksesta pelkkää harmia? Monelle soluttautuminen raksuttavaan rattaistoon saattaa tuoda epämääräisen turvan tunteen ajan kehän ulkopuolisilta ilmiöiltä. Kaikki on hallinnassa kun elämä kulkee kuin kone, käy kuin kello. Sitten, rutiinin pirstoutuessa, ihminen vaihtaa aikaa. Hänen aikansa pysähtyy tai hän hyppää vieraaseen aikaan (aikaportti).

Kirjoittaessani tätä blogia tapahtuu aikahyppy vieraaseen, virtuaaliseen aikaan. Tämä aika oli aikoinaan vapaa, mutta vaikuttaisi siltä että kapitalismi on aitaamassa karsinaa.

Kello käy ja raksuttaa, mutta kelloon saatta tulla pysähdyksiä. Pahimmillaan halvaantunut viisari putoaa lasin pohjalle, kun taas toisinaan tomerat kaappikellot saattavat lyödä ikuisuuksia. Kaikilla kasarin lapsilla ei ole rutinoitunutta työ/vapaa-aikakelloa.

Pysähtymisestä toimivat hyvänä esimerkkinä nämä niinkutsutut lamaveteraanit. Heidän ulkoinen habituksensa on nuhjaantunut näyttely siitä, miten 90-luvun alun suomessa pukeuduttiin. Olen pohtinut, tuoko tämä toinen puhdistus mukanaan vastaavanlaisen kokoelman vahanukkeja? Jähmetetyt kerääntyvät suurille tulille, unohtavat kameravalvonnan.


Työkello jakaantuu kaikista lähemmäksi kuvaa alkukellosta säädettyine taukoineen. Toisissa paikoissa tämäkin kello rikotaan. Viisari ei käsitä tauon todellista sisältöä.
Vapaa-aikakello taas voi rihmastoitua valtavaksi spiraaliksi tai taantua toimimattomaksi ajattomien ajatusten kerääntymäksi. Ihminen päättää itse lyöntien ja viisareiden määrään. Kolmiulotteinen lukema monistautuu kiertyen syklinä kaukaisuuteen.

Elämän rajoittuminen tiettyyn aikalokeroon voi olla aika vaarallista. Karkelointi aikakenttien välillä kun on aikamoinen lysti ja elämä ilman huumoria on arvotonta koska kaikesta voi vääntää huumoria. Huumori on käsitteiden suodatin meissä kaikissa ja oli se arvoiltaan millainen tahansa, sitä ei voida mitata naurun määrällä. Rahaa tuottava huumori ei (tod.) ole huumorin kuningas niin kaun kun kerjäläinen käpertyy värssyynsä vihreiden valojen yössä.

Työ ja vapaa-aika kietoutuvat väistämättä toisiinsa:
Työvapaa-ajala teemme kaikkea mikä tuottaa. Jopa kaikkea sellaista, mikä tuottaa rahallisesti, mutta pääsääntöisesti kaikkea, mikä tuottaa arvonaan jotain muuta kuin rahaa eikä kaikkea voida mitata. Rahalla taas on huono arvomaailma

Vapaalla työajalla me otamme erivapauksia työstä. Oikeutettuja tai epäoikeutettuja. Olemme lounastauolla, jota saatamme venyttää. Käymme tupakalla kahvitauolla tai hörpimme sumppia taukoajan ulkopuolella. Teemme työtä tai välttelemme sitä. Varastamme pomolta. Joskus oikeus on vain otettava omiin käsiin. Epäoikeutettu käytös (työn häikäilemätön tehostaminen, ylimääräisten tehtävien ja vastuiden sysäys, megamittaaminen, kiusaus) saa vastauksekseen epäoikeutettua vapaa-aikaa ja skisma on siinä, ettei kumpaakaan voida mitata rahalla.

Olipa vapaa-aika millaista tahansa, se tuottaa. Vapaa-ajasta ei silti makseta palkkaa. Miten vapaa-aikaa voisi muka verottaa?

- Eiköhän siihen keinot keksitä, Jyrki Katainen virnistää ja suomettuu kahden ilmansuunnan korruptioon.

Vapaa-aikaa voidaan verottaa vasta kun siitä maksetaan päivärahaa, kansalaispalkkaa, enkä minä tarkoita tällä ansiosidonnaista päivärahaa, vaikka kansalaispalkka on ansaittu. 

Tämän kirjoituksen aikana naapurini poistuivat huoneistoistaan, koska minua ei voitukaan mitata. Itse olin kuitenkin mitannut aikani tarkasti joukkoliikenteen rytmiin ja saavuin ajoissa perille agraarin periferian pimeyteen.

Ala-arvoista journalismia

Blogin kirjoittaja alkaa olla huolestunut kotimaan puolueiden kannatusluvuista ja juuri siksi että kaikki on ennakolta selvää. Kokoomuksen ja Pers-suomalaisten kannatus ei tule yllätyksenä. Samaan aikaan naapuripukukopilla valitetaan työnteon painoa. Voisi olla lyhyemmät päivät, rennompi tahti jne. Eniten vituttaa kaikki. Kuitenkin tämä kaljupäinen, jopa etäisesti humanoidia muistuttava trukkikuski alistuu tilanteeseen. Hän nimenomaisesti hyväksyy kaiken ja keskittää olennaisen huomion vitutuksensa poistoon, muistamatta vitutuksensa varsinaista syytä. Vitutushan poistuu vittuilemalla ja vittuilun kohteeksi on altis nimenomaisesti nuorempi mies, mieluiten vuokratyöläinen. Vakinaisen ja pätkäväen välillä on juopa, mutta trukkikuski ei taida tietää että astuessaan kotkan varpaille, hän saattaa saada munilleen kipeän nokan iskun. Kotka on kyllä hieman fasistinen vertaus, mutten viitsi hifistellä lintutietämykselläni. Siitä tämä fasistinen vertaus. Kirjoittaja ei ole fasisti.

Kuitenkin (purkamatta henkilökohtaista sen enempää) trukkikuski, jonka silmät kostuvat hyvin suunnitellun manipulaation kariutuessa kivikkoon,  edustaa sitä sakkia, jonka silmille syljetään sinistä valoa. Hän alistuu asemaansa vapaaehtoisesti. Vaikka hän ei äänestäisikään kahta tekstissä tähän mennessä mainittua puoluetta, ei trukkikuskin vitutus haihtuisi minnekään. Parlamenttihan on pelkkä näyttämö. Olemme viime aikoina hyvin huomanneet etteivät poliitikot pidä lupauksiaan tai kuuntele oppositiota. Kokoomus kusettaa aina.

- Suomalaiset ovat siitä outo kansa, että mitä huonommin heillä menee, sen hanakammin he äänestävät oikeistoa, Hynkel tokaisee niellen lusikallisen eukadolia.

Jos trukkikuskien välillä olisi joku muu linkki kuin korruptoitunut ammattiliitto ja tämä sama linkki kattaisi solidaarisuudessaan kaikki muut vakinais- tahi pätkätuottajat ja sitten tää linkki niikun päättäis et vittu me tehään viittä tuntia tai sit ei tehä mitään ja tehän ette meitä vittu lamauta tai me lamautetaan sähkö, vesi, ilma, lämpö ja kaikki lamaantuu kun kukaan ei tee mitää ja teijän rahavirrat katkee elektromagneettisen pulssin pimeään! Lamapa lama eli loma. La Bamba vitun laama saatana! Mikä vitun lama? Vittu.

Niin, tarkoituksenani oli kai sanoa jotain siitä miten ulkoparlamentaristisella vastarinnalla saatetaan saavuttaa enemmän, kuin popularistisella retoriikalla. Vastarintaa ei vain synny huitomalla synnit pois koivun oksilla tai hyväilemällä neidin pehmeitä yläulokkeita. Mikään ei linkitä työntekijöitä toisiinsa, eikä kukaan aja kenenkään etua mutta koristellut ja trenditietoiset mainoslauseet tuntuvat houkuttelevan kansan luokseen, huijaamaan itseään vielä kerran, sitten neljän vuoden päästä uudestaan. Siinä välissä unohdetaan kaikki, ei vain välitetä. Onhan se typerää synkistellä. Älä ajattele asioita niin raskaasti. Nyt sulla on varaa ostaa elektroniikkaa ja sullahan on vakituinen duuni ja vakituinen vaimo, siinä sivussa myös vähemmin mainittu, mutta enemmän naitu pätkävaimo. Päivät kuluu työntekoon, illat työstä toipumiseen.

Kuitenkin on turha usko että tämä löylytissi olisi tie El Doraadoon. Sattuu nyt vain olemaan niin että kaikki se pian purettu hyvä, mistä Bildkin saattaa meitä kehua, on saavutettu juuri kuvailun tapaisella toiminnalla. Historia kirjoitetaan kuitenkiin aina uudelleen voittajien ja vaalivoittajien - vallanpitäjien toimesta. Mielenosoituksilla, lakoilla, marsseilla, sodilla,  työtaisteluilla tai vallankumouksilla ei ole ollutkaan vaikutusta mihinkään. Kaiken on tehnyt talous, jonka toimiessa kuin luonnonlaki, porvarin sydän hellistyy ja sulaa hyvyttään hän ei ahnehdikaan voittoja enää 14 tunnin edestä vaan vähentää päivää ja nostaa palkkaa. Ihan itsestään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ja samaan aikaan ahne ja kiittämätön duunari käy laiskemmaksi vaatien laiskuudestaan enemmän palkkaa.

Hynkel kääntää aukeamaa.

Ala-arvotonta journalismia

Ne vei mun sanomalehden:

Ne vei mun sanomalehden:

"Helikopterikalustoaan uusivan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) palkkatappajat elävät leveästi.
- Riitti kun kerroin, kenelle työskentelen. Tarvittaessa järjestin pomoni langan päähän. Siinä se. Ei väliä, kuinka paljon huumeita tai aseita minulla oli mukanani. Poliisit itse asiassa kunnioittivat meitä, nyt uskoon tullut Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen kertoo radiolla matkustamoon ja tarkkailee panoraamaa naudan lauhkeudella.
 - Ihmisen saa hengiltä muutamalla dollarilla. Tätä kautta henkilöstövoimavaroja voidaan oikeasti säästää, kertoo kartellin entinen palkkatappaja, Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.). Häkämiehen mukaan Lainvartijat, tai edes armeija, eivät aiheuttaneet hänelle ongelmia.

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi puolestaan muistutti että huumekartellin välinen kaoottinen sota oli ajattelematon ja toivottavasti vahinko.
- Palvelut voisivat järjestää myös likaisen työn tekijöilleen luksusasuntoja ja -autoja sekä heidän haluamiaan naisia.
Kiviniemen mukaan miestä saa rakastaa ja mies saa elää miehen kanssa, mutta seksuaalinen akti miesten välillä ei ole hyväksyttyä
- pimeänäkölaitteet, metsäpalonsammutusjärjestelmä, nopea laskeutumisköysi, tietokonejärjestelmä, jolla näkee missä maapartiot liikkuvat, ovat välttämättömiä haluttujen tuloksien saavuttamiseksi, Kiviniemi painotti ja pukeutui hiukset peittävään huiviin ja pitkään kaapuun, vaikka Kiviniemen normaaliin elämään alastomuus kuuluu luonnollisena osana. Kiviniemen mukaan tämä on loogista:
- Kunnioitan sellaisten naisten päätöstä, jotka omasta tahdostansa nostavat peppua helpottaakseen stringien riisumista, ottavat kuuman patukan rasvattujen rintojen väliin, antavat sormen luisua häpyhuulten välissä painellen klitorista, antavat kalun upota pohjalle asti todella tiukkoihin pilluihinsa ja antavat kyrvästä syöksähdellä kunnolla spermaa paljaaseen pimppaan.

Stubb irtoaa maasta vaivihkaa, pehmeästi kuin huvipuiston laite ja odottaa asiaa pohtivan työryhmän tuloksia ennen kuin ottaa keinoihin kantaa. Siitä, olivatko testit riittävän tiukkia, tullaan varmasti käymään keskustelua. Katainen, jolla on sylissään punainen sydän saapuu kontissa syys-lokakuussa.
Kiviniemi hiipii jo matalalentoa kohti kotipesäänsä Malmilla, johon liittyy pelkoa ja kipua:
- Jos katsot tarkemmin, niin se on koala.
Häkämies tienaa rehellisellä työllä pari euroa ja kokeilee kuuden viikon ajan elämää muslimina. Hänkin pelkää kartellin kostoa.

Työurien pidentämisen tarpeesta puolestaan keskustan, kokoomuksen ja SDP:n puheenjohtajat ovat yhtä mieltä. Varsinaisessa tiedotustilaisuudessa Stubb sanoi, että belonefobia on yleinen ja harmittava vaiva. Pistämiseen ja neuloihin liittyvän pelon kanssa voi kuitenkin kaikesta huolimatta elää. Kataisen mukaan se, ettei Stubb oikein ymmärrä miksi neulakammoa ei ole tutkittu, kertoo siitä ettei häiriön yleisyydestä ole tietoa.  Kaikki kolme suurinta puoluetta ovat valmiita ahdistumaan poikkeavissa tilanteissa.

Venäjä ei ole suurvalta, totesivat äskettäin kokoomuslaiset valtiovarain-,
ulko- ja puolustusministeri yksissä tuumin salakuuntelusta vastaavassa virastossa.
Pahempaa on se, että kokoomusministerien keskenkasvuinen ruumiit löydettiin maanantaina yksityisasunnon kylpyhuoneesta urheilukassiin sullottuina. Ruumiiden arvioidaan olleen kassissa jopa kaksi viikkoa. "

Avajaispuhe

"Minä en ole nähnyt diktaattoria. En elokuvaa, enkä despoottia. Silti diktaattoreja versoo kaikkialla ympärillämme, rotuun, ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Vaikka varallisuus kertyykin aina vain valitumman ja pienemmän eliitin pariin, on nykyaikana vaikea löytää syntipukkia, sitä isoa naamaa kaiken takaa. Toiset tuudittautuvat teoriaan salaliitosta mutta totisesti minä sanon teille: Sanelija on monistunut. Sen äänitorvet ovat havaittavissa kaikkialta ympäriltämme ja on pitkälti kuulijan oma päätös alistuuko hän siististi pukeutuneen silokallon palvelukseen ( eikä siltikään ole, päätökset voidaan runnoa läpi väkisin eikä oman elämänsä pikku-Jumalalla ole voimaa hajoitetun yhteisön raunioilla kerätä edes ympäryskiviä vaatimattomaan nuotioonsa).

Monistuminen, jakautuminen, verkostoituminen vai mikä se nyt olikaan, jakautuu aina ruohonjuuritasolle asti, sieltä mullan alle, mätäneviin vainajiin, joiden nimiä ei epäröidä käyttää hyväksi luotaessa uutta historiaa. Homma menee vielä pidemälle: Katso kuinka kokoomusnuoret juovat skumbbaa taistolaisen kallosta:
- Sinä olet minun peilini!
Mutta mitä tapahtuu kuvastimen särkyessä? Hitleristä tulee filmitähti, Marskista mannekiini."

 Lavan valaistus luhistuu. Puhuja huomaa teknikon häipyneen, mutta mikrofoni toimii yhä.

"Kysymyshän on tietenkin vallasta. Valtava vallan virta häärii jatkuvana herhiläisparvena ympärillämme, mutta huitoja voi sulkea korvansa, koteloitua mukaan tai sitten suihkuttaa paksun pilven raidia piinaajiensa ympärille, huomaten pian herhiläisten vaihtuneen pensasampiaisiin.

Vallan vaihdos palvelee vain vallan tavotteita jotka ovat yksi ja sama, riippumatta naamiosta, jolla peitetään todellinen ideologinen tyhjiö (jonka alkeellisin ilmentymä on identiteetin määritys psykologisin poikkeumin. "Mä en voi juoda kun musta tulee kännissä maaninen" "Minä olen ihmisvihaaja. Kuka sanoo etten minä ole PAHA?") Vallan ideana on vallan keskittyminen vallantavoittelijalle, joka haluaa sanelijaksi, jotta kykenee hamuamaan itselleen jälleen lisää valtaa ja näin ikiliikkuja syntyy. Ne jotka eivät ole saaneet kakusta omaksi kokemaansa palaa, perustavat vastavallan ja ne, jotka eivät tavoittele valtaa olisivat juuri potentiaalisimpia kumoamaan sen, kieltämällä vallan vaikutukset. Nyt he katselevat passiivisina kasvoilleen syljettyä sinistä valoa.

Sillointällöin joku kyllästyy ja antaa periksi. Hän käy aterian tähteille, haaskalle ja ottaa mallia aikaisemmasta kiusaajastaan. Antaa takaisin kaikille niille jotka eivät ole tulleet hänen kaltaisikseen. Ollessaan vallassa, hänen käsityksensä muuttuvat tylsän matemaattisiksi. Vallan tavoittelussa ei tapahdu spontaaneja vetoja, eikä vallanpitäjä siedä mitään, jota se ei voi arvioida etukäteen, laskea, mitata tai ennustaa. Hän ei näe oveluutensa läpi edes sitä miten näkyvää hänen oveluutensa saattaa olla oveluuden kohteille. Sanoivat Stalinin aina hillinneen kielensä. Äänensävy oli vakaa, mutta silmät paljastivat.

Kaiken keskellä herää kysymys, että hamuanko minä nyt valtaa yleisööni? Yritänkö minä manipuloida sinut mieleni mukaiseksi, toimimaan halutulla tavalla. Nimittäin teatterimaailmassa, jota en juurikaan tunne, ilmenee Turkan luoma häikäilemätön simputuksen metodi, jossa joku käskee ja toiset ovat käskytettävän huoria. Osat voivat vaihtua mutta kuvio pysyy samana. He ovat ylpeitä tästä luomastaan rakennelmasta, joka on kieltämättä hyvä heijastus.

Toiset perustelevat valtaansa kokemuksen, koulutuksen, tiedon tai taidon turvin. Näkemyksissä ei silti oteta huomioon ilmiön mittasuhteta ja sitä kuka perustelee perustelun perustelluksi. Lukenut lipeäkallo kaataa sisältönsä niskaasi saadakseen aikaan hyvää tekstiä."

Istuin kaatuu jossain jalkojensa vanhuuteen. Tyhjien penkkien tuijotus. Veera-myrsky katkaisee sähköt ja puhuja on pimeässä yksin. Sali luovuttaa pölyä sieraimiin.

Virallinen avaus (Hynkel on ice)!

 Kömpelöt nahkasaappat piirtävät piruetteja Kuiperin vyöhykkeen kauimmaiseen pintaan: 

"Tiedän, että ihmisiä on vaikeampi voittaa kirjoitetun kuin puhutun sanan avulla, mutta jos  ideana 

ei ole kasvattaa suurta liikettä, voidaan kelvottomat aatokseni latoa tänne bittiavaruuden määrittämättömään 

hämärään. Tällöin minulla on myöskin tilaisuus esittää oma kehitykseni, sikäli kuin se on tarpeellista  ja 

hajoittaa ne pahansuovat perättömät tarut, joita kansainvälinen  sanomalehdistö on sepittänyt ympäristöstäni.

Tätä blogiani en osoita vieraille, vaan niille lukijoille, jotka ovat lahjoittaneet sille sydämensä ja 

joiden ymmärrys nyt haluaa siitä tarkempaa selkoa."

Juutalainen levittää kaikkialle

kirjoittajia 

                   puhujia

                                   ihmisiä

Myöskin piirtää kuvan