"Minä en ole nähnyt diktaattoria. En elokuvaa, enkä despoottia. Silti diktaattoreja versoo kaikkialla ympärillämme, rotuun, ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Vaikka varallisuus kertyykin aina vain valitumman ja pienemmän eliitin pariin, on nykyaikana vaikea löytää syntipukkia, sitä isoa naamaa kaiken takaa. Toiset tuudittautuvat teoriaan salaliitosta mutta totisesti minä sanon teille: Sanelija on monistunut. Sen äänitorvet ovat havaittavissa kaikkialta ympäriltämme ja on pitkälti kuulijan oma päätös alistuuko hän siististi pukeutuneen silokallon palvelukseen ( eikä siltikään ole, päätökset voidaan runnoa läpi väkisin eikä oman elämänsä pikku-Jumalalla ole voimaa hajoitetun yhteisön raunioilla kerätä edes ympäryskiviä vaatimattomaan nuotioonsa).
Monistuminen, jakautuminen, verkostoituminen vai mikä se nyt olikaan, jakautuu aina ruohonjuuritasolle asti, sieltä mullan alle, mätäneviin vainajiin, joiden nimiä ei epäröidä käyttää hyväksi luotaessa uutta historiaa. Homma menee vielä pidemälle: Katso kuinka kokoomusnuoret juovat skumbbaa taistolaisen kallosta:
- Sinä olet minun peilini!
Mutta mitä tapahtuu kuvastimen särkyessä? Hitleristä tulee filmitähti, Marskista mannekiini."
Lavan valaistus luhistuu. Puhuja huomaa teknikon häipyneen, mutta mikrofoni toimii yhä.
"Kysymyshän on tietenkin vallasta. Valtava vallan virta häärii jatkuvana herhiläisparvena ympärillämme, mutta huitoja voi sulkea korvansa, koteloitua mukaan tai sitten suihkuttaa paksun pilven raidia piinaajiensa ympärille, huomaten pian herhiläisten vaihtuneen pensasampiaisiin.
Vallan vaihdos palvelee vain vallan tavotteita jotka ovat yksi ja sama, riippumatta naamiosta, jolla peitetään todellinen ideologinen tyhjiö (jonka alkeellisin ilmentymä on identiteetin määritys psykologisin poikkeumin. "Mä en voi juoda kun musta tulee kännissä maaninen" "Minä olen ihmisvihaaja. Kuka sanoo etten minä ole PAHA?") Vallan ideana on vallan keskittyminen vallantavoittelijalle, joka haluaa sanelijaksi, jotta kykenee hamuamaan itselleen jälleen lisää valtaa ja näin ikiliikkuja syntyy. Ne jotka eivät ole saaneet kakusta omaksi kokemaansa palaa, perustavat vastavallan ja ne, jotka eivät tavoittele valtaa olisivat juuri potentiaalisimpia kumoamaan sen, kieltämällä vallan vaikutukset. Nyt he katselevat passiivisina kasvoilleen syljettyä sinistä valoa.
Sillointällöin joku kyllästyy ja antaa periksi. Hän käy aterian tähteille, haaskalle ja ottaa mallia aikaisemmasta kiusaajastaan. Antaa takaisin kaikille niille jotka eivät ole tulleet hänen kaltaisikseen. Ollessaan vallassa, hänen käsityksensä muuttuvat tylsän matemaattisiksi. Vallan tavoittelussa ei tapahdu spontaaneja vetoja, eikä vallanpitäjä siedä mitään, jota se ei voi arvioida etukäteen, laskea, mitata tai ennustaa. Hän ei näe oveluutensa läpi edes sitä miten näkyvää hänen oveluutensa saattaa olla oveluuden kohteille. Sanoivat Stalinin aina hillinneen kielensä. Äänensävy oli vakaa, mutta silmät paljastivat.
Kaiken keskellä herää kysymys, että hamuanko minä nyt valtaa yleisööni? Yritänkö minä manipuloida sinut mieleni mukaiseksi, toimimaan halutulla tavalla. Nimittäin teatterimaailmassa, jota en juurikaan tunne, ilmenee Turkan luoma häikäilemätön simputuksen metodi, jossa joku käskee ja toiset ovat käskytettävän huoria. Osat voivat vaihtua mutta kuvio pysyy samana. He ovat ylpeitä tästä luomastaan rakennelmasta, joka on kieltämättä hyvä heijastus.
Toiset perustelevat valtaansa kokemuksen, koulutuksen, tiedon tai taidon turvin. Näkemyksissä ei silti oteta huomioon ilmiön mittasuhteta ja sitä kuka perustelee perustelun perustelluksi. Lukenut lipeäkallo kaataa sisältönsä niskaasi saadakseen aikaan hyvää tekstiä."
Istuin kaatuu jossain jalkojensa vanhuuteen. Tyhjien penkkien tuijotus. Veera-myrsky katkaisee sähköt ja puhuja on pimeässä yksin. Sali luovuttaa pölyä sieraimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti