Kohmeloista jazzia

Kylmä kahvi kaunistaa, mutta mitä tekee jäätee?

Ice T

Jäätteenmäki unohdettuna luutailemassa lasitalon hauraita portaita.

Puhutaan tekstiviestin kuolemasta, mutta vaikka meiltä menisi sähkö, vesi, ilma tai skype-yhteys, tekstiviesti ei kuole koskaan. Jostain syystä ihmiset nimittäin typistävät informaationsa tekstiviestikelpoiseen muotoon, vaikka periaatteessa, tilaa olisi tuhlattavaksi kuinka paljon tahansa.

Tiivistäessä ei silti aina kannata hakea nopeutta. Huolellinen tiivistys on lähtökohta ajan hartauttamiseen.
Nopeuden sanotaan olevan valttia, mutta nopeus ei voi tehdä ajasta nautittavampaa.

Kenties tämä kaikki on muljahtelua
ja pienkone pörisee
pahaksikäytettyjen mallien hautuumaan
surutulittaessa tuhon sinfoniaa

Näiden apokalyptisten säkeiden tarkoituksena oli kenties vain esittää tekstiviestein (kuviteltu tai kuvittelamaton) yhteys ihmiskunnan varhaisimpaan tekstuaaaliseen muotoon, runouteen.

Sitten kun runouskin kuolee, maailmassa ei ole totisesti enää mitään jäljellä.

"Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä ja siksi minä oksennan sinut suustani"

 

Kooste

Aikamme partaniekka (viikset ovat Pedro Hietasen) Slavoj Žižek, tuo Ljubljanan, eli lohikäärmeen kaupungin, karvaisin mies puhui käsitteestä narsistinen subjekti.
Jos olisin filosofi, tonkisin aihetta syvemmälle sivistyssanojen suitseman suun läpi, mutta ei tarvitse opiskella rakkautta viisauteen, huomatakseen löytävänsä narsismia mistä vain, ilman etsimisen tuskaa.

On kuitenkin olemassa narsismia huolestuttavampia piirteitä, mitkä ovat luonnollista seurausta narsistismielisten yhteenliittymästä suuremmaksi, mutta yhtä itsekeskeiseksi organismiksi.
Tätä rakennelmaa ei kuitenkaan voida tarkastella tutkimatta mihin se upottaa juurensa.

Koko syksyn on kohistu kirkon homokohusta ja tämän seurauksista, kuitenkaan havaitsematta että asia saattaa olla vain osa jo pidempään jatkunutta kirkostaeroprosessia. Kirkosta eroaminen on tottapuhuen yksi viimeisistä pisteistä siinä kehityksessä, jota on jatkunut jo useamman vuosisadan ajan. Nykyään, kirkkoon kuulumattomuuteen ei liity sitä "moraalista häpeää" mikä asialla on ennen liennyt. Lukemathan tuskin ovat koskaan voineet kertoa yhtään mitään siitä, kuin kristillinen Suomi tosiasiassa on.

Kristinuskon voimallisin piirre on sen moraalis-eettinen ulottuvuus, jolle alkuseurakuntakin perustui, vastapainona roomalaisten "terveille" elintavoille.
Kirkko kuin kirkko, on institutionaalinen seuraus katsontakannan saadessa valtaa ja jos asiaan kuin asiaan yhytetään vallanhimoa, saadaan aikaan enemmän tai vähemmän turmeltuneisuutta, pahimmassa tapauksessa jopa korruptiota. 

Alkuperäisasia tulee kuitenkin, ehkä hieman kärjistetysti, esiin vapaa-ajattelijain taannoin järjestämässä tempauksessa jossa pornolehtiä vaihdettiin raamatuihin.

Siinä, missä raamattu pitää himoa kaiken pahan, riidan ja sodankin aloittajana, pyhittää uskonnottomuus (siis tieteisusko) tämän voimaatekevän piirteen kaiken ylimmäksi. Omalle himolle annetaan ylin oikeutus asiaan kuin asiaan, eikä tässä nähdä mitään narsistista. Siitä tehdään luomua, rakentamalla ympärille darwinilaiset kehykset.

Mitäpä sitten saamme, kun yhdistämme taloudellisen kasvun (siis rahan eli vallanhimon) ja tieteellisen kehityksen (tämä aiemmin mainittu "luomuepäitsekkyys")  puristamaan käsiään yhteen entistä rautaisemmalla otteella?
Me saamme kypsää fasismia, jossa minkäänlaiselle sympatialle/empatialle ei ole sijaa siisteysvaatimusten edessä. Tunnevammainen, steriili maailma.

Näin me siis näemme jälleen hiilikellarin alkunarsistin, joka torahampaat narskuen kokee kasvavaa karjaansa.

Joulurauhaa.

Näinä levottomina aikoina, jolloin maankuoret repeävät tsunameina rannikoille ja tulipalot sortavat ihmiskätten rakenteita, sikäli kuin lumipyryiltä kerkeävät, otamme mekin oikeuden sauvoa bloggailulla mielemme levolliseksi.
(Edellistä osiota voisi sanoa ripittäytymiseksi, tämä näyttäisi toistuvan artikkelissa kuin artikkelissa kuin artikkelissa: Bloggaaja pahoittelee sanallisen arkkunsa avausta, todeten lopulta siihen siltikin olevan sananvapaudellisen oikeuden)

Jos yrittäisimekin etsiä aiheita, törmäämme väistämättä runsauden pulaan. Maailmalla sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi myös hyvää pahan keskellä.
Media on itsessäänkin muodostunut hyvin haasteelliseksi, jollei se ole ollut sitä jo pitkään. Asia kuin asia on auttamattoman vanhentunut sitä käsitellessä. Ajankohtaisina pysyvät vain ne jotka ovat paikanpäällä räpsimässä älypuhelimiinsa materiaa (tai antimateriaa).
Emmekä me koe tarvetta ajankohtaisuuteen, jälkikäteen kun on helpompi viisastella.

Tietenkin, joku aihe lienisi enemmän kuin asiallista käsitellä, mutta yleinen pastissi lienee siltikin mielenkiintoisin.

Monen merkin perusteella voisi sanoa lopun alun koittaneen, mutta kirjoittaja tekisi kuitenkin virheen möläyttäessään jotain tällaista, koska yksikään ihminen, oli tämä sitten noituuden hairahduttama heittiö tahi skeemuuden asteen saavuttanut munkki, ei voi tietää sitä päivää jolloin tapahtuu se, minkä on määrä tapahtua.
Se tulee kuin varas yöllä, toiset otetaan ja toiset jätetään.

Loppu on usein sanotusti uuden alku, mutta apokalyptiikka on ollut teemana jo pitkään. Jokin on muuttanut tämän lajin hyvin konkreettiseksi.

Tottapuhuen on vaarallista käsitellä aihetta sen syvemmälle, etenkään jos ei ole harmaintakaan aavistusta mitä on sanomassa. Niimpä me Paavin tavoin vetoamme ainoastaan rauhan puolesta, jotta ihmiskunnan sortaja ymmärtäisi pysyä hiilikellarissaan hillitysti edes sen pienen hetken, jonka ihmiset tarvitsevat juhliakseen pelastajansa syntymää. Toivottua ei ole sotaisuus edes marttyyrein muistopäivänä, vaikka temaattisesti, se käy tuolloin paremmin yhteen.

Me toivotamme kaikille harvoille lukijoille hyvää ja rauhallista Joulua.

Tuotettu lumimyrsky ja tuntosarvet

Lumen valo

Lunta on tuullut heijastamaan maisemasta valoa ja valoapa on monenlaista. Tekovalot katkoviivoittavat kaupungista kuvan, joka avautuu kaiken yllä välkkyville lentokoneille, mutta virvatuliin tai kointähden kiertoliikkeisiin, ei meidän pidä puuttuman. Sanommepa vain jo sanotut sanat: Varokaa ettei se valo, jota teidän sisällänne on, ole pimeyttä. 

 

Latinalaistunutta lätinää.

Jos piru olisikin olemassa, niin kannattaisiko sen kanssa olla missään tekemisissä?

Ei, sillä piru puree, väijyy, vaanii, haukkuu, huijaa, puijaa ja palelee ennen heittäytymistään liekkimeren aaltoihin.
Tai sitten piru on kuviteltu pörinä päässä.
Jenkki purukumi venyy ja paukkuu.

Pirua tai ei, hyppäämme hengellisissä teemoissa enää ainoastaan viittauksenomaisiin vihjailuihin.

Nimittäin suomemme Mooses, joka jo ammoin on jättänyt politiikan, on jokatapauksessa katsonut oikeudekseen kommentoida politiikan virtauksia.
Sehän on ihan ok, Mooseksella kun on perin sympaattinen tapa mutista hiljaa ja hitaasti, mutta käsite suomettuminen on jo kovin käsitellyn oloinen, siitäkin huolimatta että Sofi Oksanen nosti sen takavuosina muodikkaasti uudelleen esiin.
Eikähän Lipponen sinänsä puhu suomettumisesta vaan uussuomettumisesta kommentoidessaan Mari Kiviniemen "kostotempauksista" ruotsinkielistä väestöä kohtaan.
Tehdään nyt kuitenkin muutama asia selväksi:
Uussuomettuminen ei voi tarkoittaa samaa kuin suomettuminen, eli painautumistamme äiti venäjän karhunturkkiin.
Uuussuomettuminen tarkoittaa suomettumistamme U.S.A:n suuntaan. Se, jos joku on tosiasia. Kuten Koivisto sanoi, kyseistä maata kritisoivat artikkelit viipyvät mediassa usein vain hetken aikaa, kadoten sitten jonnekin bittiavaruuden hämärään. Tässä me olemme, kiitos Lipposen ynnä muiden libertaristien varsinaisia mestareita. Olemmehan amerikkalaistuneempia kuin useammat euroopan maat yhteensä.

Juuri siksi Kiviniemen aloite venäjän opettamisesta itäsuomen kouluissa tulee piristävänä kannanottona esiin. Onhan kyseinen kieli kuitenkin huomattavamman käytännöllinen maamme olosuhteissa, niin arkisissa kuin kaupallisissa mielissä (näin kaupallistetussa arjessamme, molemmat lienevät sama asia). Sitä ei voi koskaan osata liikaa. On totta että suurimmassa osassa maata ruotsilta voi välttyä, mutta venäjältä ei.

Tänään siis liputamme venäjän KIELEN puolesta.

Mutta eihän tämä tähän jää.
Pitää selata koko uutiskirjo kerralla.
Sillä jos suomettuminen ei olekaan muodissa, näyttäisi Lintuinfluenssa tekevän uutta tuloaan.
Jäljet johtavat "sylttytehtaalle". Viime kerralla luin sen leviämisen alkupisteen olleen ilmeisestikin jenkkiläisen sikalan, ja sen kummemin salaliittoteorioimatta, jokainen voi tehdä asiasta omat johtopäätökset tai jättää tekemättä.
Jos joku onnekas tätä edes lukee..
Kuitenkin, lääketeollisuus näyttäisi tarvitsevan, oopiumunikoidena lisäksi (SWEET AFGANISTAN!) satunnaisia piristysruiskeita talouskoneistonsa rattaisiin ja mikäpä olisi sen suurempi onni kun tuottaa uusi tauti ja pelonaihe median myllerrykseen. Virus on onni joka saa ihmiset varautumaan, mutta kumman huonosti tuo näyttäisi leviävän siitäkin huolimatta että ihmiset ovat keskenään tekemisissä globaalisti enempi kuin koskaan ennen! Eikös olekin ihanaa..
Sars, lintuinfluenssa ja sikainfluenssa näyttäisivät kaikki jääneen kovin lyhyiksi epidemioiksi, mutta jonain päivänä meihin iskee se, mille eivät ihmiset tahi koneet mahda mitään ja sinä päivänä ei naurata piruakaan.

Emme kuitenkaan mene veikkailemaan mitä tämä on ja mistä se tulee tahi milloin, vaan siirrymme aiheissamme eteenpäin.

Meitä kun kummastuttaa se, mistä tämä äkillinen talouskasvu on imenyt kaiken ilmansa?
Tällä emme tarkoita sitä, että tahtoisimme pitää maailman ikuisessa lamassa ja jos nyt oikein rehellisiä ollaan, niin saatamma tietää, mistä tämä kuuma ilma on peräisin, mutta emme spekuloi asiaa sen enempää.
Pinnalta katsottuna on hyvä että töitä riittää ja ihmiset välttyvät joutilaisuudelta. 

Kovin lyhytnäköiseltä vain kaikki näyttää. On enempi kuin historiassa alati toistuva fakta, että mitä nopeammin valtakunta rakennetaan sen nopeammin se myös romahtaa. Suuret valloittajat, kuten Aleksanteri Suuri ynnä muut aikansa innovatiiviset kyvyt eivät ole kyenneet luomaan kovin pysyviä saavutuksia. Rooman etuna oli hidas ja maltillinen kasvu. Vaan hajosihan sekin lopulta, eikä kuitenkaan hajonnut.
Rooman rakenteet ovat toistuneet jokaisessa valtakunnassa ja lienevät voimissaan nykyimperiumissakin. Divide et Impera. 
Siinäpä vasta lause.

Ja samaan aikaan kirjavat tuulipuvut mittelöivät keskenään saavuttamatta lopullista ratkaisua. 
Suuri Arkkitehti kusee sulaa hunajaa vielä kun ehtii. 

Jos minä rakentaisin jotain, en kyhäilisi niitä näitä, vaan tekisin kaiken huolella hyvälle kalliolle.

Mutta minäkään en ole täydellinen vaan jaarittelen jälleen niitä näitä pienen pääni menoksi, toivottaen kuitenkin lopulta kaikkea hyvää kusetetun mieleni ytimistä.


 

Lätinää

Näin Luciferin, korjaan, Lucian päivänä ja monesti muutoinkin mietityttää, onko lainkaan mielekästä iskeä kielen säilillä (anti)materiaa muiden kiusaksi ja omaksi häpeäksi, mutta kerta toisensa jälkeen vastaus on kyllä, sillä haluammehan me pysyä totuudessa.

Tällä kertaa en nimittäin syytä (ja kuitenkin syytän) niitä jotka ovat väärässä, vaan tyydyn nyökkimään muutamille mielipiteille jotka osuvat oikeaan, yleisradion hiljaisesti innoittamana.

Marx nimittäin sanoi, että ajan myötä kapitalismi luikertelee alalle kuin alallle, niin että se alistaa valtaansa lopulta koko kommunikaatiojärjestelmän. Tuskin kirjaimellisesti meni oikein mutta sinnepäin.
Tarkoitan vain että tarraparta osui varsin oikeaan kun hän ennusti ihmisten välisten suhteiden latistuvan yksinomaan markkinain vähämieliselle tasolle: Pelailuksi.
Ne jotka ovat tätä blogia seuranneet, tietenävät varmaan mitä yritän sanoa.
Lopulta, kun koko ruumis on luovutettu kaupallisten voimien tahtoon, nähdään huorauskin rakkauden ilmentymänä.

Ja selostajat ylistävät kilvan järjestelmämme dynaamisuutta. 

Mikä sitten pitää nämä mystiset markkinat koossa?
Sanotaan markkinoilta löytyvän reaaliteetteja ja puhutaan logiikasta jolla se toimii.
Kaikki tämä on vain sikäli roskaa, koska tällaisia asioita ei ole olemassa.

Ihminen voi luoda käsitteitä, mutta hän luo ne ainoastaan kieltääkseen sen kaaoksen joka ympärillään pyörii.

Markkinoiden olennainen idea kun näyttäisi olevan usko niiden kaikkivoipaisuuteen.
Kun usko rahan määrän, joka on suurimmaksi osaksi virtuaalista eli sinänsä olematonta, kasvuun lakkaa, tulee lama. Kupla on puhjennut.
Jos markkinatalous toimisi virheettömästi, sen ei kuuluisi koskaan romahtaa. Näin näyttäisi kuitenkin kerta toisensa jälkeen tapahtuvan. 
Ennenvanhaan ilmapallot täytettiin muuten vedyllä:

Eikä usko tietenkään ole ainut seikka. Tarvitaan himoa ja vallanhalua voimaksi, joka nostaa ihmiset kilvoittelemaan toisiaan vastaan kohti pyramidihuijauksen huippua. Kuta enemmän kusetat muita sen enemmän kusetat itseäsi?
Vai miten se meni..
Väitetään että markkinavoimien lopullinen vapauttaminen estäisi mahdolliset romahdusta edesauttavat tekijät.
Vaikka tämä takaisikin jatkuvan kasvun, olisi tällaisen kehityksen vaaratekijänä paljon vakavemman luokan romahdus.

Joku toinen, verrattain kuuluisampi, parrakas kaiffari sanoi ettei ihmisellä voi olla kahta herraa.
Joka sijoittaa maanpäälle menettää jokatapauksessa omaisuutensa koska hän on kuoleman edessä yhtä alaston kuin kukatahansa muu. 
Sen sijaan jos sijoittaa taivaaseen, voi saavuttaa jotain saavuttamisen arvoista. 
Vaikka tällainenkin usko olisi kusetusta (mitä se ei suinkaan ole) olisi se kusetuksena huomattavamman harmittomampaa (tarkoitamme henkilökohtaista tasoa, katolinen kirkko on asia erikseen) kuin usko kapitalismiin.
Nykyään näyttäisi siltä ettei mammonankumarrukselle ole luvassa kuin alati kasvava seurakunta.
Itsepähän se tietää mihin on päänsä pistänyt.
Vai tietääkö?

Yritän herättää kysymystä siitä, mitä menetettävää ihmisellä on?
Ja yhtäaikaa me olemme silti pihalla siitä, mitä täällä edes tapahtuu..

Liian tarkaksi ei kannata ruveta asioista joista ei voi itse tietää.

Työtaistelu

Linja-autossa ompi tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa..

Näin lauloi siis kummeli ratkiriemukkaassa videossaan ja toden totta, linja-autossa ON tunnelmaa. Nuori mies voi ajautua kiivaaseen väittelyyn sananvapauden ja työn luonteesta ja koska muuan nuori mies aloittaa huomenna työnsä ja katsoo päivittäin olevansa oikeutettu vapaaseen sanaan vailla turhaa sensuuria, hän julkaisee artikkelin, jotta osoittaisi (kaikille valitettavan harvoille lukijoille) tekevänsä myös työtä, josta ei saa palkkaa.

Kirjoittaminen jos jokin on näet aivoja rasittavaa työtä ja tarkkaan tai vähemmän tarkkaan pohdituilla virkkeillä voidaan aikaansaada suurikin panos. Kysymys kuuluukin, mitataanko työ kvalitatiivisesti vai kvantitatiivisesti vai mitataanko sitä lainkaan. Palkanhan saa lopulta kuitenkin lukija ja lukijaa jos jotakuta voidaan huijata, vedättää, viihdyttää, naurattaa, hivellä, kiihoittaakin ja niin edespäin.Vai voidaanko?
Huijari huijaa lopulta aina itseään.

 Jostain herää kysymys, mitä se työ edes on?

Onko se palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, tuettua vai tukematonta työttömyyttä? Kerjäläinenkin tekee töitä elantonsa eteen. Kuka tahansa voi tarpeen tullen lavastaa suoritettavat liikkeensä osaksi kuviteltua työkokonaisuutta.

Jos liike on työtä, ihmiskunta on jatkuvassa työssä nukkuessaankin. Tämä kuulostaa sikäli kamalalta, koska Ihminen (joka ei ole robotti, hyönteinen tai sieluton laumaeläin) tarvitsee myös vapaa-aikaansa työstä toipumiseen. 

Tämä blogi on käsitellyt aihetta jo aivan liikaa, jopa niin pitkälle että tietyt ihmiset saattavat pitää bloggaria työnvieroksujana, vaikka näin ei totisesti ole.

Toisaalta ei ole bloggarin velvollisuus todistella nuhteetonta luontoaan yleisölle, saati paljastaa mitä työtä hän rupeaa tekemään. Bloggarin työllistymisen tai työasioiden ei tulisi kuulua yleisölle lainkaan. Tämä kun on vain blogi. Toisinaan tämä on blogi työstä, toisinaan aivan muusta. Itsehän me täällä paljastellemme sitä sun tätä samaan aikaan kun wikileaks saa palkakseen syytöksiä.
Nyt me hyppäämme ajankohtaisen kirpeään aiheeseen nimeltänsä sananvapaus.

Google heittää haulla "Sana" haaremillisen Intiattaria.

Nooat, sana on ase.
Vapaa sana.
Saa Pave sanoa: Nasta oon.

Aihettahan on sikäli hankala käsitellä, että virallisesti meillä on vapaa sana, mutta käytännössä internetiäkin sensuroidaan, missä kevyesti missä raskaasti ja puhutaan myös että ihmisen tulisi muodostaa käsityksensä AINA suhteesta toiseen.
Tällainen käsitys ei voi olla sensuroimatta kieltä. 
Ihminen on toki sosiaalinen (trendi sanana ja liikkeenä) olento. Eihän hän voi toimia yksin. Erakkokin muodostaa käsityksensä itsensä suhteesta ympäröivään luontoon tai Jumalaan.

Kuitenkaan ihminen ei voi aina olla osana jotakin superorganismia. Jatkuva itsensä suhtetuttaminen siihen mystiseen toiseen ei ole muuta kuin itsepetosta. Se, jonka minä on täsin arvoton, on totisesti onneton ja kelvoton käsittämään yhtään mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja näin harhaanjohdettavissa.
Vallan tavoittelijasta on tullut vallan orja.
Toiseuteen sutauttaminen kun on minän mittaamista suhteessa määrän tahi laatuun, eikä tällaisella pönkityksellä haeta kuin sitä, mitä nyt pönkityksellä yleensä haetaan : )

Te ette saa, koska te ette pyydä ja kun te pyydätte, te ette saa koska pyydätte väärässä tarkoituksessa. 

Näihin hartaisiin sanoihin päätämme tämänkertaisen artikkelin, joka tyypilliseen tapaansa johtautui hieman harhaan, kiitos Amilon ylikuumentumiskatkosten.
Seuraavalla kertaa saatamme ottaa syynimme värien maailman, eli suodattuneen valon ja kysymyksen siitä, mitä me todella näemme nähdessämme tiettyä väriä, eli säteilyn aaltopituutta.