Lätinää

Näin Luciferin, korjaan, Lucian päivänä ja monesti muutoinkin mietityttää, onko lainkaan mielekästä iskeä kielen säilillä (anti)materiaa muiden kiusaksi ja omaksi häpeäksi, mutta kerta toisensa jälkeen vastaus on kyllä, sillä haluammehan me pysyä totuudessa.

Tällä kertaa en nimittäin syytä (ja kuitenkin syytän) niitä jotka ovat väärässä, vaan tyydyn nyökkimään muutamille mielipiteille jotka osuvat oikeaan, yleisradion hiljaisesti innoittamana.

Marx nimittäin sanoi, että ajan myötä kapitalismi luikertelee alalle kuin alallle, niin että se alistaa valtaansa lopulta koko kommunikaatiojärjestelmän. Tuskin kirjaimellisesti meni oikein mutta sinnepäin.
Tarkoitan vain että tarraparta osui varsin oikeaan kun hän ennusti ihmisten välisten suhteiden latistuvan yksinomaan markkinain vähämieliselle tasolle: Pelailuksi.
Ne jotka ovat tätä blogia seuranneet, tietenävät varmaan mitä yritän sanoa.
Lopulta, kun koko ruumis on luovutettu kaupallisten voimien tahtoon, nähdään huorauskin rakkauden ilmentymänä.

Ja selostajat ylistävät kilvan järjestelmämme dynaamisuutta. 

Mikä sitten pitää nämä mystiset markkinat koossa?
Sanotaan markkinoilta löytyvän reaaliteetteja ja puhutaan logiikasta jolla se toimii.
Kaikki tämä on vain sikäli roskaa, koska tällaisia asioita ei ole olemassa.

Ihminen voi luoda käsitteitä, mutta hän luo ne ainoastaan kieltääkseen sen kaaoksen joka ympärillään pyörii.

Markkinoiden olennainen idea kun näyttäisi olevan usko niiden kaikkivoipaisuuteen.
Kun usko rahan määrän, joka on suurimmaksi osaksi virtuaalista eli sinänsä olematonta, kasvuun lakkaa, tulee lama. Kupla on puhjennut.
Jos markkinatalous toimisi virheettömästi, sen ei kuuluisi koskaan romahtaa. Näin näyttäisi kuitenkin kerta toisensa jälkeen tapahtuvan. 
Ennenvanhaan ilmapallot täytettiin muuten vedyllä:

Eikä usko tietenkään ole ainut seikka. Tarvitaan himoa ja vallanhalua voimaksi, joka nostaa ihmiset kilvoittelemaan toisiaan vastaan kohti pyramidihuijauksen huippua. Kuta enemmän kusetat muita sen enemmän kusetat itseäsi?
Vai miten se meni..
Väitetään että markkinavoimien lopullinen vapauttaminen estäisi mahdolliset romahdusta edesauttavat tekijät.
Vaikka tämä takaisikin jatkuvan kasvun, olisi tällaisen kehityksen vaaratekijänä paljon vakavemman luokan romahdus.

Joku toinen, verrattain kuuluisampi, parrakas kaiffari sanoi ettei ihmisellä voi olla kahta herraa.
Joka sijoittaa maanpäälle menettää jokatapauksessa omaisuutensa koska hän on kuoleman edessä yhtä alaston kuin kukatahansa muu. 
Sen sijaan jos sijoittaa taivaaseen, voi saavuttaa jotain saavuttamisen arvoista. 
Vaikka tällainenkin usko olisi kusetusta (mitä se ei suinkaan ole) olisi se kusetuksena huomattavamman harmittomampaa (tarkoitamme henkilökohtaista tasoa, katolinen kirkko on asia erikseen) kuin usko kapitalismiin.
Nykyään näyttäisi siltä ettei mammonankumarrukselle ole luvassa kuin alati kasvava seurakunta.
Itsepähän se tietää mihin on päänsä pistänyt.
Vai tietääkö?

Yritän herättää kysymystä siitä, mitä menetettävää ihmisellä on?
Ja yhtäaikaa me olemme silti pihalla siitä, mitä täällä edes tapahtuu..

Liian tarkaksi ei kannata ruveta asioista joista ei voi itse tietää.