perjantai 27. elokuuta 2010

Ala-arvoista journalismia




Blogin kirjoittaja alkaa olla huolestunut kotimaan puolueiden kannatusluvuista ja juuri siksi että kaikki on ennakolta selvää. Kokoomuksen ja Pers-suomalaisten kannatus ei tule yllätyksenä. Samaan aikaan naapuripukukopilla valitetaan työnteon painoa. Voisi olla lyhyemmät päivät, rennompi tahti jne. Eniten vituttaa kaikki. Kuitenkin tämä kaljupäinen, jopa etäisesti humanoidia muistuttava trukkikuski alistuu tilanteeseen. Hän nimenomaisesti hyväksyy kaiken ja keskittää olennaisen huomion vitutuksensa poistoon, muistamatta vitutuksensa varsinaista syytä. Vitutushan poistuu vittuilemalla ja vittuilun kohteeksi on altis nimenomaisesti nuorempi mies, mieluiten vuokratyöläinen. Vakinaisen ja pätkäväen välillä on juopa, mutta trukkikuski ei taida tietää että astuessaan kotkan varpaille, hän saattaa saada munilleen kipeän nokan iskun. Kotka on kyllä hieman fasistinen vertaus, mutten viitsi hifistellä lintutietämykselläni. Siitä tämä fasistinen vertaus. Kirjoittaja ei ole fasisti.

Kuitenkin (purkamatta henkilökohtaista sen enempää) trukkikuski, jonka silmät kostuvat hyvin suunnitellun manipulaation kariutuessa kivikkoon,  edustaa sitä sakkia, jonka silmille syljetään sinistä valoa. Hän alistuu asemaansa vapaaehtoisesti. Vaikka hän ei äänestäisikään kahta tekstissä tähän mennessä mainittua puoluetta, ei trukkikuskin vitutus haihtuisi minnekään. Parlamenttihan on pelkkä näyttämö. Olemme viime aikoina hyvin huomanneet etteivät poliitikot pidä lupauksiaan tai kuuntele oppositiota. Kokoomus kusettaa aina.

- Suomalaiset ovat siitä outo kansa, että mitä huonommin heillä menee, sen hanakammin he äänestävät oikeistoa, Hynkel tokaisee niellen lusikallisen eukadolia.

Jos trukkikuskien välillä olisi joku muu linkki kuin korruptoitunut ammattiliitto ja tämä sama linkki kattaisi solidaarisuudessaan kaikki muut vakinais- tahi pätkätuottajat ja sitten tää linkki niikun päättäis et vittu me tehään viittä tuntia tai sit ei tehä mitään ja tehän ette meitä vittu lamauta tai me lamautetaan sähkö, vesi, ilma, lämpö ja kaikki lamaantuu kun kukaan ei tee mitää ja teijän rahavirrat katkee elektromagneettisen pulssin pimeään! Lamapa lama eli loma. La Bamba vitun laama saatana! Mikä vitun lama? Vittu.

Niin, tarkoituksenani oli kai sanoa jotain siitä miten ulkoparlamentaristisella vastarinnalla saatetaan saavuttaa enemmän, kuin popularistisella retoriikalla. Vastarintaa ei vain synny huitomalla synnit pois koivun oksilla tai hyväilemällä neidin pehmeitä yläulokkeita. Mikään ei linkitä työntekijöitä toisiinsa, eikä kukaan aja kenenkään etua mutta koristellut ja trenditietoiset mainoslauseet tuntuvat houkuttelevan kansan luokseen, huijaamaan itseään vielä kerran, sitten neljän vuoden päästä uudestaan. Siinä välissä unohdetaan kaikki, ei vain välitetä. Onhan se typerää synkistellä. Älä ajattele asioita niin raskaasti. Nyt sulla on varaa ostaa elektroniikkaa ja sullahan on vakituinen duuni ja vakituinen vaimo, siinä sivussa myös vähemmin mainittu, mutta enemmän naitu pätkävaimo. Päivät kuluu työntekoon, illat työstä toipumiseen.

Kuitenkin on turha usko että tämä löylytissi olisi tie El Doraadoon. Sattuu nyt vain olemaan niin että kaikki se pian purettu hyvä, mistä Bildkin saattaa meitä kehua, on saavutettu juuri kuvailun tapaisella toiminnalla. Historia kirjoitetaan kuitenkiin aina uudelleen voittajien ja vaalivoittajien - vallanpitäjien toimesta. Mielenosoituksilla, lakoilla, marsseilla, sodilla,  työtaisteluilla tai vallankumouksilla ei ole ollutkaan vaikutusta mihinkään. Kaiken on tehnyt talous, jonka toimiessa kuin luonnonlaki, porvarin sydän hellistyy ja sulaa hyvyttään hän ei ahnehdikaan voittoja enää 14 tunnin edestä vaan vähentää päivää ja nostaa palkkaa. Ihan itsestään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ja samaan aikaan ahne ja kiittämätön duunari käy laiskemmaksi vaatien laiskuudestaan enemmän palkkaa.

Hynkel kääntää aukeamaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti