Turha maistuu

Joku puhui minulle valtamerilaivasta (tyypillä ei väliä), joka ajettiin täyteen nopeuteensa ja arvuutti sitten, kauanko (eli kuinka pitkä matka) meni tämän valtamerilaivan pysäytykseen?

200 km.

Se siis kerkiää kyntää melkoisen matkan merta (pilalle) ennenkuin pysähtyy ja jos pitäisi vielä peruuttaa..

Arvatenkin valtamerilaivaa voi käyttää oivana vertauskuvana Ison-C(apitalismi):n puksutuksesta. Pessimistinen vertauskuva ei kuitenkaan tarkoita että uuden eran änkyrä (kommu)nisti hiljenisi. Laivan pohjaan kun voidaan porata reikiä, tai kannella julistaa kapina ja heittää hyödyttömäksi käynyt insinöörikontra-amiraali laidan yli. Tai sitten voimme itse hypätä kumipaatteinemme luodolle ja antaa laivan palaa. Mitä ikinä. Mielikuvitus käy rajana todellisuudelle.

Jos ennen olimmekin töissä hiilipaatilla, kuvaa nykyaikaa osuvammin risteilijä (eli huvihovipaatti). Risteilijällähän on toki työvoimaa (ja se on nimenomaan etnistä jotta me kalpeanaamat saamme rapukäristyksemme ympärille inspiroivan ilmapiirin), mutta sen kaikki henkihikiveri [=henkihieveri?] on osoitettu uhriksi matkustajien luxuxelle (Asiakas on aina oikeassa!).

Matkustajat eivät kuitenkaan todellisuudessa päätä laivansa kurssista. Siitä päättää yksinomaan kapteeni, joka luo illuusion siitä että hän ajaa juuri sinne minne matkustajat tahtovat.

 

Risteilyt, kanarian matkat, nudistinen pilvichillailu Galissa tai muodikas reppureissailu indokiinassa voi olla ihmisen mielestä kivaa, vapauttavaa, rentouttavaa, uudistavaa, aivan mitä tahansa. Matkailullahan voi olla motiivikin informaation keruusta terrorismin jalustamiseen. Hauskanpitoa tai työtä, puhun kuitenkin faktaa sanoessani matkailun olevan ennen kaikkea turhamaista:


Caicki on turha/ sanoi saarnaja/ ja caicki mitä on/ se on turha. (Saarn 1:2 CPR 1642)

Se on turhamaista koska ihminen näyttäisi luovan ympärilleen turhamaisuuksia heti kuin hänellä on siihen vain mahdollisuus. Me länsimaiset kuluttajat olemme tässä turhamaisuuksien tuotossa erityisen lahjakkaita.Oikein turhamaisuuskoneita, mitä?
Turhake ei taida olla vieras sana vai kuinka, hra.välttämättömyystarvike?

Tulkaa lapset leikkimään
täällä ei puhu järki,
eikä                va-pää

 
Jostain syystä on erehdytty pitämään turhamaisuuksiemme määrä kehityksen mittarina.
Jos joku on kehitystä, niin turhamaisuuksien virtualisointi, mutta jostainhan virtuaalinenkin virtansa ammentaa, eikä virranlähde liene (vielä) ehtymätön ihmisikään nähden/ ihminen virtuaalinen? 

Tajusitko?

Turhamaisuutta voi toki ympäristöystävällistää, mutta se ei tee turhamaisuudesta hyötytaivaallista (Abu ei poista ongelmaa [Hassanin suolet: kohta sä kuolet!]). Turhamaisuus kun ei ole turhaa, liityessään maallisuuteensa. Turhamaisuus on se. Sitä. Se on nimenomaan se. Se-se:

Seksikästä!

Ja seksikkyyden jumalattaret ovat aina samanaikaisesti tuhon jumalattaria (Tutki niitä vitun mytologioita!)

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että meidän pitäisi tuhota, siinä, missä voimme luoda.
Turhamaisuus kun voi piristää elämää, siinä missä elämänsä voi myös menettää turhamaisuudelle.
Sinun turhamaisuutesi voi olla jonkun toisin elin- tai kuolinkeino.

Turhamaisuuskone on muovailtavissa, vaikka sen arkkitehdit (vailla maallista järkeä) tavoittelevat (taivaita) jatkuvaa turhamaisuuksien turhanpäiväistä turhamaistamista.

 Ostari/Kirppari (. Erään nimeltämainitsemattoman oppilaitoksen opiskelijat hämmästyttivät kirjoittajan kerta toisensa jälkeen tyylikkäämmillä asukokonaisuuksilla enkä voinut käsittää miten heillä oli tähän varaa, kunnes ymmärsin mistä kaikki oli peräisin. He tekivät kuitenkin virheen jättäessään palauttamatta kaiken sen, mikä ei alunperinkään ollut heidän. Jonkin aikaa, kaikki oli melkein yhteistä.)?

Sinä päätät!
Kuuntele protestilaulu!

Erinomaista viikonlopunjatkoa (ei katkoa) kaikille lukijoille ja lukemattomille.