Käsitellessämme perseen logiikkaa, meidän on liitettävä perseeseen eräs olennainen lisäinstrumentti emmekä me nyt puhu siittimestä, koska käsiteltävä perse on kapitalistinen perse (jonka kulta-ulosteita me kilvan hamuamme käsiteltäviksemme). Kyseessä on kieli ja se kielten lukumäärätön joukkio, joka kilvan lipittää ryppyreiän ympärystä saadakseen sieltä juuri itsellensä sen giganttisen jalokivikimpaleen.
Siitin on se, mikä nussii kapitalistisen persereiän käyttökelvottomaksi, eikä tällaista viriiliä vallankumoukselllisuutta ole näkynyt läpeensä steriilissä ympäristössämme. Sellaiselle siittimelle olisi kyllä kysyntää.
Kapitalismin persereikä kaipaa juuri yhdenlaisen kielen tuntumaa. Kielen jonka se on itse synnyttänyt. Oidipaalisessa mielessä perse on äiti ja nuolija kapitalismin kielilapsi. Tämä kuitenkin riittää Freudista (satusedästä) tältä erää. Runoilijan veri heikkenee tuottamaan vajaatoimisia jälkeläisiä
Tajuntateollisuutensa kautta kapitalismi antaa siis ikäänkuin koodin siitä miten on puhuttava (esimerkkinä nyt vaikka innovaatio), käyttäydyttävä ja millainen on hauska mainospohjainen dialogi (tälläinen tilanne toteutuessaan tosielämässä saatta melkein huvittaa). Mitä se ikinä onkaan, kapitalismi yrittää supistaa kaikki elämänalat koneistonsa (kielensä) logiikkaan, yrityksensä vähäjärkisyydestä piittaamatta.
Tietyt runoilijat ovat siitä sankareita etteivät he suostu tällaiseen toimintaan. He jopa taistelevat sitä vastaan, mutta lopulliseen tavoitteeseen tarvitaan vielä paljon viagraa. Kielen pilkkominen on rujoa touhua, mutta välttämätöntä, jotta ymmärretään kielen kokonainen arvokkuus. Kielellä kun voi tehdä muutakin, kuin suolata. (Sillä voi tunnustella toista kieltä, vaikkapa sitten itse häpykieltäkin).
Siinä, missä kielen palat velloivat ennen kerroustumien keskeisessä tasapainossa, yrittää kapitalismi supistaa oman suolakielensä kielipyramidin kärjeksi. Kieli ei kuitenkaan ole kokonainen toimiva kieli pelkällä kärjellä ja jos muut kielenosat valjastetaan ainoastaan kärjen liikutuskoneistoksi, on kokonainen makuelämys pilalla.
Tosin jos kohteena on kapitalistinen perse, on loppuenlopuksi samantekevää mitä me siitä maistamme, kun prosessin tarkoituksena on yksinomaan perseen miellyttäminen, ei kielen.
Ja saipa keskinkertainen haalariheikki hampaisiinsa sitten vaikka ujon ripulin, hän tyydyttyy ja menee pesemään suunsa uuteen nuoluun.
Mitä vapaampi yhteisö (emme puhu näennäisyhteisöistä) on, sen autonomisempaa sen keskinäinen viestintä näyttäisi olevan. Kauneimmat slangit tai murteet eivät ole koskaan kehittyneet ulkopuolisen saneluvallan tahosta. Ne ovat kehittyneet itsenäisesti ryhmän sisällä (slangi) ja vastaavasti myös vuorovaikutuksesta (murre) ryhmien välillä. Marx tuotti proletaarislangin.
Valitettavasti kapitalistisen imperiumin pyrkimyksenä on hajoittaa väripilkut osaksi harmaata massaansa. Poikkeaminen konsensuksesta kun koetaan vaaralliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti