Lakkoja kaikkialla. Oransseja palleroita Parisiin kaduilla ja pohjolan tuulisilla aukioilla.
Ja onneton tyttö jyskyttämässä umpeen poltettua ovea.
Lakko on maalattu punikkipiruksi seinälle, mutta ei syyttä. Taloussanomain artikkeli antaa hyvät syyt sille miksi lakkoja pitäisi pelätä. Mitä lakolla voitaisiin aikaansaada ja miten lakolla halvaannutettaisi yhdyskuntarakenteet. Käsittelevät lakkoa mekanismina hyvässä ja pahassa. Huonosta lakosta ei totta vie lakkoilijat hyödy. Marjassa ei saa olla matoja. Vain madoton marja on muurain ja hillassa hillon alku. Hehee
Lakkojen syihin vain ei pureuduta. Puuttuu inhimillinen tekijä. Jokuhan saa siihen vihaan, josta lakko syntyy ja hotellit palavat. Tosin, nyt näsäviisastelua jatkaaksemme, voidaan myös todeta, että vihaa voi kanavoida typerämminkin kuin lakoilla.
Viha on lihaa, lihassa on vihan vastustamaton käry. Sillä me kaikki elämme. Lihalla lihoamme.
Ja minä, minä käyskentelen viisikymmentäluvun elokuvista tuttuna perheen päänä yläkertaan ilmoittamaan jälkikasvustolle siitä, että pian on tehtävä viranomaisille ilmoitus teistä kaikista.
Siis rautateistä, moottoriteistä ja jalankäytävistäkin.
Jalan käytävistä käsikäymälöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti