- Esko Salminen 70wee (onnee)
Ensilumi on leijaillut jälleen mätään maakamaraan, enkä muista sen koskaan sataneen näin varhain. Jos minulla olisi kamera, olisin julkaissut paljon kaunista. Kauneus kun näyttäisi ensilumen ja luonnon tavoin olevan katoava vara.
Ensilumi yllättää usein autoilijatkin, mutta tällä kertaa onnettomuudet näyttäisivät sijoittuvan ulkomaille. Elämmehän globaalissa todessa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lohdutukseksi voidaan toki sanoa, että ydintuhosta selviävät, rapujen ja torakkain lisäksi, myös puolalaiset.
Näin paikalliselle tasolle palatakseni, mainittakoot se erityinen seikka josta tämä pohjolan Sparta tunnetaan, nimittäin valosta, ei vielä villeistä. Valoa joka paikassa, siltojen alla, kaupungintalolla, silloilla, lätäköissä, lutakoissa. Vähäväristen pisteiden janaama silhuetti ja tosi on että oikeista kulmista se näyttää kauniilta. Etenkin kun saapuu päijänteen itäpuolitse kaupunkiin.
Ja villit kuolaamassa sähköfalloksia all around.
Valoa sivuava näytös foorumin kulmalla (ottaisin valokuvan), ei kuitenkaan varsinaisesti ole mieleeni, vaikka taiteen kuin taiteen julkistaminen karun yksityistettyyn tilaan on aina tervetullutta, oli omistajana sitten vaikka itse Jyväsparkin pyhä hegemonia.
Suopeampaa olisi toki ollut jättää vanha huoltoasema paikoilleen, mutta nyt nillitys on sen suhteen myöhäistä. Pääasia etteivät laajenna tilojaan puistojen alle. Tästä kaupungista on tuhottu (tai aiottu tuhota) jo aivan liikaa ainutlaatuista ja kaunistakin, nimenomaan parkkipaikkojen vuoksi. Tästä voimme tietenkin päätellä jotain edistyneen nykyihmisen suhteesta yksityisautoiluun. Samulit niemessä sammuvat petroolisuitsukkeen katkuun.
Keskitytään nyt kuitenkin hieman tähän teokseen, vaikka minulle ei siitä edes netitse kuvaa löydy.
Kuvaillaan:
Kyseessä on pienoismali, joka muodostuu erinäköisistä kolmiulotteisista tiloista, joissa osissa on häkki ja nämä tilat kytkeytyvät toisiinsa putkimaisilla liitoksilla. Tämä pienoismalli suurennetaan valolla seinälle jolloin se siis havaitaan varjona originaalista teoksesta.
Se on siis hyvin kubistinen, mutta varsinainen sana voisi olla periporvarillinen tekninen rationalismi ( termejä saattaisi löytyä enempikin, mutta perehtymättönä hiljennän pers'reikäni)
On se sitten taidetta tai ei, se on varsin rumaa kaikessa rajoittavuudessaan. Noin vuosi sitten nähty valonäytös ei juuri parempaan pystynyt, mutta tämä tuo mieleeni kuvia ihmisestä ja ihmismielestä koneen osana.Teoksen funktiona kun näyttäisi olevan tilan rajaus.
Insinöörimieli on estetiikaltaan omaa luokkaansa (jonkinlainen taiteen teknokraattisuus), mutta suotavaa olisi, että meille perimoderneille immeisille annettaisiin yhä mahdollisuus sellaiseen surrealismiin, josta kauneus (abstrakti arvo) ja kauneudesta kumpuava estetiikan taju kumpuaa.
Ilmeisestikin on niin, että irtaannuttuamme aristoteelisesta ihmisen ja luonnon jäljittelyn perinteestä, meidän on jäljiteltävä koneita ja rakennuksia. Ihanne kun näyttäisi olevan ihmisen osa koneessa. Luonto on alennettu ja aikaa sitten valjastettu. Sieltä me tuottavat sudet ponnistamme yksityistettyjen laumojen väliseen kamppailuun, jossa jo naapuri koetaan reviirille uhkana. Konetta voidaan toki jäljennellä niin pahassa kuin hyvässä, vaikka molemmat termit ovat menettäneet merkityksensä.
Tai sitten voi jäljitellä jotain aivan muuta tai unohtaa koko jäljittely.
Ei kuitenkaan välttämättä hyvää siinä missä pahaa, vaikka meillehän kummatkaan termit eivät tietenkään ole enää tosia. Tuntemattoman radioääni rajasi toden avantgardeen ja liikkeeseen, mikä ei kuulosta yhtään järkevämmältä.
Edesmennyt Cygnaeuslukio (nykyinen tuskin vastaa edes puolia edellisen voimista, vaikka mikä minä ammattikoululaisena olen mistään mitään tietämään) on jo ponnistuttanut maailmaan erinomaisia muusikkoja ja kenties tulevaisuudessa niitä sikiää lisää, siinä missä myös näyttelijöitä. Miellyttäviä juomingit olivat jokatapauksessa.
Nyt, kun koululla on pidetty hiekkaparkkipaikkaa tarpeeksi pitkään, näytettäisiin tilaan rakennettavan jonkinlaisia luovaan työhön liittyviä yksityisasuntoja. Ainakin mainos, tai lieneekö se nyt sitten brändi, on komea, mutta jos kyseessä on taas vanha vitsi luovasta luokasta, niin anti olla. Rahalla ei luoda edes lantaa vaikka raha kyllä näyttäisi epäsuorasti kytkeytyvän luovuuden edesauttamiseen. Se ei kuitenkaan koskaan voi olla luovuuden perusta.
Tämä kytköshalvaantunut artikkeli päättyy tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti