Joulu on ollut ja mennyt. Viimeistään loppiaiseksi pitäisi pukin päiden kadota kaupunkikuvasta, viettivät venäläiset juhlaa sitten milloin tahansa, mutta oudon valon pesässä kävellessään ei voi välttää törmäämästä siihen, ettei mikään ole muka muuttunut.
Tätä noitavaloa me emme tarvitse mihinkään, koska se ei ole myöskään Herran mieleen.
Meille on luvattu toisenlainen valo.
Varokaa ettei se valo, jota teidän sisällänne on, ole pimeyttä.
Lohikäärme on nyt palava aihe. Valtansa tunnoissa se virnuilee punakkana reklaameissa ja kaikkialla minne sen harhaanjohdatustaidot ulottuvat, mutta Herraa pelkäävänä olentona lohikäärme myös tietää, että alusta asti, sen päivät ovat ennaltamäärätyn luetut.
Tätä eivät ikävä kyllä tiedä ne, jotka lohikäärmettä seuraavat.
Kuitenkin vielä on aikaa kääntyä, koska kukaan ei voi tietää Herran raivon päivän ajankohtaa, mutta kenestäpä olisi sitä estämään, sen koittaessa? Siihen eivät edes lohikäärmeen taidot riitä, vaikka se epäilemättä parhaansa yrittää.
Jeesus Kristus on jo voittanut maailman ja jokainen joka hänessä kulkee, pelastuu.
Väistämättä tulee perinteiset hyvä - paha kysymykset esille.
Sanovat että ihminen on paha, mutta ihminen joka uskoo, yrittää uskonsa myötä tehdä hyvin ,vaikka hän on luontonsa puolesta heikko.
Sen sijaan nykymaailmassa pahaan pyrkiminen koetaan merkiksi aikuisuudesta.
Puhdistautumista ei käsitetä puhdistaumiseksi johonkin, vaan puhdistautumiseksi pyhästä, jotta voitaisiin alentua yhä suurempaan saastaan. Tämän maallisen "puhtauden" tie on lyhyt.
Sodoma ja Gomorra kalpenenisivat tämän sukupolven nähdessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti