Sanat tekevät orjiksi.
Kenen sanat?
Sanna paljaana valoa vasten.
Massat vatvovat, venyvät ja linkittyvät toisiinsa
kalman kuoren silmän alla kuolleiden kukkien kimppuun
Ja niitä, joita noita syö, sanotaan ilmaistavin termein väärillä nimillä
jotka vääntyvät kättelyssä käsittelykelvottomaan muottiin.
Mutta mikä ohjaa sitä, kenen puikot sulaa rasvaa? Kenen ideasta versoo sana ja tahto?
Me piiloudumme vesistön kuplivaan verhoon ja väitämme kasvimaata puutarhaksi.
Jos jokapoika tahtoo, jokutyttö voi, mutta saatu ei ole annettua niinkauan kun lankakerää kutoo kurttuinen kasa.
Kemin hiekkasärkillä alkemia halkeutuu keskeltä kahtia ja omenanpuolikkaat huutavat pula-ajan hoosiannaa.
Niitettiinko kortena kekoon?
Viulunsa vinguttaja ampuu kielellä jousen mykkään yleisöön ja ne, jotka katsoat, kalauttavat kalseat aplodit, jos niitä nyt voi sääilmiöiksi sanoa.
Isompi tosi vain pienempi paha?
Merenneidot valuvat vaikunpalloina sinne, mikä on seireenein osa.
Köytettiinkö Odysseus? Kestä on kyse?
Ja mitään suomettumista ei koskaan ollut koska suomettuminen tapahtuu, mutta suomiiko Suomi suomunsa pois?
Pienen siiven räpse taipaleena lepikkoon.
Ison
Japanin tarkastus tuo tuskan ulottuville ja säynävät: Varsin vakavina.
Voi veljet mikä ilta ja siskot, se päivä.
Uusi aamu.
Makean maratus marenkirullana mutta kuka muka vääntää hanat auki?
Karhean kisko-Joonan jodlaus kaikuu karussa tunturimaisemassa missä tuuli yrittää turhaan tunkea murusia hiuksiin.
Pahamaineisen matopelin taitajat tuomitaan siinä missä takoja
ja jalustaltaan syöpyä patsas puristetaan puhumattomuuden pimeään, missä viirinkään väri ei merkitse.
Myös sinä olet osa suurta unta, jonka me olemme oikeastaan jo nukkuneet.
Jaakko-multa,
Kaakko-multa
Herää jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti