Kriisistä riisiin

Kirkkopuistossa keskiluokka laskee hautakynttilöitä elävien kuolleiden muistolle ja haalarikaarti vartio kaupungin strategisia pisteitä. Samaan aikaan povataan hyisen kylmää talvea, paluuta kansallisvaltioon ja vaaditaan päättäjiltä kovempia otteita kuntaliitoksiin ynnä muuhun politiikkaan (kauppalehti). Kaikki tapahtuu ilman päätä tai häntää. Ruumis hallitsee alaa kuin alaa (ja rapakon takaa rantautuu uusi hampurilaisravintola ketju).
Sparta on voittanut pelopponessolaissodan (mikä ei tosin osoittautunut ateenan tuhoksi)

Serbejä Vukovarissa

Ja kauheinta koko tilanteessa on että tämä blogin katsojaluvut ovat romahtaneet!
Yleisö häpäisee Hynkelin poistumalla salista kesken puheen ja monologisti pitää enää vain itseään lämpimänä höpötyksillään (häpeilemätön onanisti!). Tämä blogi on ajautumassa äkillisen laman aiheuttamaan konkurssiin, tuli sitten juttuja tai ei.
Riipun jo ristillä!
Minulla ei enää ole edes kanadalaista faniani!

Kroaatit poistuvat kaupungistaan

Ehkä vertauskuvallisesti kyseessä on luottamuspula. Tai sitten jutuissani on ollut ilmaa, mutta suhteessa mihin?
Ehkäpä sosiaalinen minäni on osoittautunut liian latteaksi, epäseksikkääksi ja ennalta-arvattavaksi kirjoittavaan minään nähden (ikäänkuin niiden edes tarvitsisi olla missään tekemisissä keskenään).

Tai sitten jutuistani ovat hävinneet ne vähätkin koukut jotka ovat kiinnittäneet lukijain huomion.

Jospa kysymys onkin luonnonvalinnasta (termi joka on silkkaa paskaa, koska eromme eläimiin on juuri siinä, että me kykenemme erottumaan heistä keksimällä tällaisia käsitteitä määrittelemään ihmisyytemme. Darwin haluaa taannuttaa ihmisen apinaksi, siinä missä ihmisellä olisi mahdollisuus kehittyä joksikin aivan muuksi tarkastelemalla sisäistä rikkauttaan). 
Vahvemmat alfablogit ovat tallanneet blogien lisääntymiskyvyttömän sekasikiön alleen ja tukeneet näin blogien rotupuhdasta kehitystä jossa jokainen tavoittelee omaa herrasblogeuttaan. (Ihanan fasistista! Elämä on..(?))

Jos kysymys on suhteestani keskiluokkaan, lukijakunnan lasku on ymmärrettävää. Tämä blogi kun ei ole antanut sille muuta kuin vittuilua, eikä kukaan kuuntele vittuilua lopunikäänsä. Sitäpaitsi tämä on kaikenkukkuraksi kökköä vittuilua.
Toisaalta, jos itse keskiluokkastuisin keskiluokan iloksi, häviäisi tästä blogista se kaikki köyhyyden muassaan tuoma dekatentti romantiikka (=katkeruus), joka on omiaan tekemään tästä blogista niin kauniin kuin se on. Keskiluokkaistuminen tarkoittaisi lopullista antautumista kapitalismille (teko jonka useat suorittavat tietyssä vaiheessa elämäänsä).

- Mitäpä jos vaihtaisit vittuilun itsetarkoituksesta rivien väliin?  (tuntematon radioselostajan poika)

Siinä missä alussa blogia rikastutti bloginpitäjän suhde työelämään, köyhdyttää nykytilannetta suhteen katkeaminen, eräänlainen työttömän elämän latteus (vaikka työttömyys onkin bloggaajasta tuntunut kaikelta muulta kuin lattealta). Bloggarilla ei ole enää negatiivista kosketusta keskiluokkaan. Bloggaaja kun on vaihtanut aikavyöhykettä. Siinä, missä alussa velloi työn tekemisen, työstä toipumisen, vapaan työ ajan ja työllistetyn vapaa-ajan välinen nelikenttä, velloo bloggaaja nyt työttömässä ajassa (negatiivisessa vapaa-ajassa) josta ainoat hypyt tapahtuvat kontakteissa työelämään tai kaman aikaan.
Sitäkö tässä nyt yritetään sanoa että bloggaajan olisi mentävä TÖIHIN!?

 Tietenkin voi olla myös niin, että bloggaaja ei ole ollut tarpeeksi vuorovaikutteinen. Sehän on sosiaalisen median ennakko-odotus, monologeja varten kun ovat kotisivut. Polyfonisuus on haihtunut monotoonisuudeksi, pianon kielet katkeilleen eikä postimerkki enää liimaudu paikoilleen.

Jos Hitleriä ei olisi kuunneltu, hänestä ei olisi koskaan noussut diktaattoria.
 
Jospa kysymyksessä onkin tietoinen päätös blogin pitäjää vastaan.
Taltutamme bloginpitäjän hänen omilla neuvoillaan sulkemalla korvamme sanalta, jolla haetaan valtaa. Jos sanaa ei kuulla, ei sillä voi olla valtaakaan.


 Tai sitten taantumiseni paskaperseläträilyyn on taannuttanut mielenkiinnon jonka edellinen uudistus saattoi pelastaa.Uutta uudistusta ei kuitenkaan tule. Ainakaan yhtä perusteellista.

Spekulaatiot ovat joko totta tai ei. On kehiteltävä luettavampia juttuja, hamuttava lukijoita, markkinoitava (?), mainostettava (!?), mitä ikinä (!!), sillä menettäessään lukijansa, blogista tulee kuollut blogi. Sanasta katoaa elämän siemen.

Mutta niin kauan kun on vielä lukijoita, on toivoa. Ekhnatonia ei arvostettu aikanansa, mutta myöhemmällä ajalla miltei koko maailma kääntyi hänen kaltaisekseen.