Siinä, missä Finlaysonin viihdebulevardeiksi muunnetussa tehdasmiljöössä velloo jälkiteollisen elämänilon viihdekupla, avautuu syrjäkujia pitkin tie kalkkikivitiilten hiljaisuuteen, jota ympäröivät valvontakamerat, mtv3 & trainers house, alltogether.
Katu on johtoliitos, kamera johto ja maikkari johtopäätös.
Tai sitten ei.
Nimittäin tässä tapauksessa kamerat odottavat vielä sisäpihalla, mutta kysymys onkin Tampereesta, jonka ilmastointivirrat haistattavat vaeltaville lämpimän paskan ennen paluuta autoon, joka on ähkynä hylsyistä ja haisee pahemman kerran marihuanalle.
Tietenkin on mahdollista, että kamerat jemmautuvat, mutta miksi miettisimme asioita niin pitkälle, kun voimme elää vain varmoina siitä että kameroita on ja jossain sateenkaaren takana yleisö.
Ja miten tämä taas liittyy mihinkään?
Ei varmaan mitenkään. Piti vain sanomani että tiedostamalla yleisönsä, näyttelijä voi tehdä draamasta komediaa, trilleristä splätterin jne.
Hän voi pilata sen mistä yleisö (jota et yksinkertaisesti pysty määrittelemään jos et sitä näe) maksaa tai nöyristellä olemalla sille mieliksi. Jokatapauksessa annat sille persettä ja pano on joko hyvä tai huono.
Näyttelijä on ohjaajansa huora, niinkauan kun hän ei sano irti työsopimusta
ja jokeri siitä hyvä kortti että se joko on pakassa, tai ei ole ja jos onkin, niin se on mitä tahansa.
Liittäkäämme käsiteltävä asia työelämään. Mikä olisikaan kätevämpää työvoimasutenööreille, kuin rahan lisäksi tuottaa yrityksille ja itselleen viihdettä. Laitettiin paikalle sitten gladiaattoreita, Spedejä, Kauniita ja Rohkeita, mitä vain, tuloksena on aina viihdytystyydytys, niinkauan kunnes lopenkyllästynyt Ridge hyppää kameroiden taakse ja tikaroi johdot poikki.
Valitettavasti Ridge on aina korvattavissa toisella Ridgellä, niinkauan kun colosseumilla seistään napit vastakkain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti