Eivät ole.
Kysymys on nimittäin siitä, mikä on vapaaehtoista ja mikä ei. Kuka liittyy mihinkin ja mistä nyöristä. Ruostunut vaijeri johtaa radioaktiivista säteilyä puoliromanin peräreikään. Se on hänen kiinnikkeensä asunnottomassa työttömän yön vyössä.
Kaikki nämä pelit ja leikit noudattavat tietenkin säännöstöä, hierarkiaa ja mitä kaikkea. Niissä on voittaja ja häviäjä, mutta yhtä kaikki: Niihin lähdetään ja ne kestetään.
Tai sitten ei kestetä ja ne lopetetaan.
Ei sun oo mikään pakko...
Kysymys kun on esisijaisesti hauskanpidosta, korkeintaan pakkomielteestä. Ei pakosta.
Työelämässä ei leikitä. Se on vakavaa "peliä". Vaikka siellä sanotaan olevan häviäjiä ja voittajia, sorvin äärellä ei kolvata vapaa-ehtoisesti (vaikka niinkin sanotaan). Siellä ollaan pakosta ja mitä nöyrempi olet, sitä tukevammin sinut sidotaan ja mitä enemmän remmejä, sitä enemmän remmejä.
Minähän en tiedä alan sanastosta mitään, koska ala kuin ala ei minua kiinnosta, mutta remmeistä sanoakseni sanon vain että vaikuttaisi siltä että Keijo keskiluokkalainen nimenomaan imee itseensä remmejä. Hän imee asuntoremmin, opiskeluremmin ja minkätahansaikinäremmin. Remmiä remmin perään. Remmien perheen. Voiko hän muutakaan tehdä? Vapaaehtoisesti pakon edessä.
Opettaja(tar) ei anna sinule remmiä vaan hän suosittelee sinulle juuri oikeanlaista vyötyyppiä. Paksua mustaa aligaattorin nahkaa kultasoljella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti