![]() |
Kuva ei näyttäisi liittyvän sen enempää askeliin kuin akseliinkaan. |
Unessa hän asteli vierailemaan erään nimeltämainitsemattoman porvaristytön tykö, puvuntakki päällä!
Anoppi hyväksyi hänet tästä hyvästä oitis vävypojaksi, muttei suostunut antamaan piipustaan haikuja.
Työpaikalla kirjoittaja joutui nöyrtymään siihen yksinkertaiseen "tosiasiaan" että tupakointi on kielletty muulloin kuin virallisten taukojen yhteydessä. Siitäkin huolimatta, että laiskottelun on tutkittu tehostavan työskentelyä (tässä olisi linkki jos tekijä vain muistaisi mistä hän oli tästä nimenomaisesta tutkimuksesta lukenut). Kirjoittajahan yritti käyttää tätä argumenttia ässänä "juutalais"pomoaan vastaan, mutta turhaan:
- Tauot on tupakointia varten, työaika työntekoa varten! Johtaja huusi naama punaisena ja poistui konttorinsa pimeyteen.
- Heil Hitler! kirjoittaja kuittasi perään.
Myöhemmin kirjoittaja kävi tupakalla salaa.
Kuitenkin, alistuttuaan virallisesti sääntöihin ja määräyksiin, kirjoittaja huomasi työyhteisönsä asenteen lämmenneen häntä itseään kohtaan. Ainakin hetkeksi.
Kirjoittaja nimittäin tietää, että pian vallanhimo valtaa joko johtajan tai/sekä työyhteisön ja kirjoittaja tempautuu uudelleen siihen taisteluun, jonka hän luuli jo päättyneen. Tietenkin on mahdollista, että työsuhde päättyy sitä ennen tai sitten kone alkaa yksinkertaisesti tykätä vallankumouksista imien ne osaksi prosessiaan.
Gladiaattorit tulevat ja menevät, mutta senaatti pysyy.
Jos kirjoittaja olisi vain hiljaa, tekisi nöyränä töitä, alistuisi, palvelisi, nuolisi kengänpohjia, olisi passuutettavana, pojiteltavana, mitattavana, analysoitavana, naurettavana, mitä ikinä, hän olisi yleisön suosiossa. Kirjoittaja ei kuitenkaan halua kärsimyksiensä maljaan enää ainuttakaan pisaraa siemennestettä.
Samaan aikaan Katainen lupaa sitä ja tekee vähän tätä.
(Tässäkin voisi olla linkki, mutta kirjoittaja missasi mehukkaat uutisotsikot ja on töistä toipuessaan aivan liian laiska tonkimaan arkistoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti