Varokaa Fariseusten ja Saddukeusten hapatetta

Sitkeästi vastaanpannut syyshauki on tapettu, suolistettu, suolattu ja suuhunpantu. On aika palata öisen nuotiorupattelun loimusta takaisin politiikan virtuaalikiihokkeisiin.
Sitä ennen täytyy tietenkin facebooksukupolven mukaisesti hehkuttaa, kuinka hauska reissu oli, todistaa valokuvan avulla ystävien läsnäolo joiden naamalta voidaan mitata tilanteen todellinen hauskuus ja jos ei tämäkään auta niin soittaa paikanpäältä puhelimella ja lähetää yleisöltä terveisiä kaikille niille jotka jäivät tilanteesta paitsi. Vielä kun vihjaa ohimennen vaikka saaneensa pillua niin johan on kova jätkä.

Mutta perinynnynä tyydyn tuudittautumaan taas kirvana puunrunkoon, siltä varalta että joku onnellinen muurahainen lypsisi minusta sokeria yhdyskuntansa iloksi.

(Tapahtuma-aika ja paikka ovat väärennettyjä. Edes koira ei ollut läsnä. Huomio jalka äärioikealla.)

Koska uutisotsikot vaikuttavat tylsiltä eikä vanhoistakaan ole juuri nyt iloa, täytyy heräte (väkinäiseen) artikkeliin  kiskoa kalastajain välisestä dialogista ja koska tapahtumaympäristönä on ollut juurikin kesytetty luonto, on syytä sivuta villiä luontoa, luonnonmukaisuutta ja luonnonvalintaa, ennenkaikkea (perätöntä) väitettä siitä että:

Ihminen on ihmiselle susi

(sosiaali)Darwinistisella ajallamme kun on tämä kummallinen tapa verrata ihmistä järjettömään luontokappaleeseen. Tällainen toiminta on ihmisyyden supistamista, aikoinaanhan (kun meillä oli luontoon vielä susimainen kosketus) toimimme Jumalan kuvina.

Ja vaikka ei kannata kaunistella katolisia aikoja, niin vaikuttaisi siltä että vasta kun ihminen on taannuttettu takaisin eläimeksi, hän on raiskannut luontokuntaa pahemmin kuin koskaan ennen. Eläimellisyytemme luonnonosana antaa tähän ikäänkuin oikeuden:

Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat toisia tasa-arvoisempia

Erityisesti kummastuttaa juuri se, että miksi susi? Eikö koira olisi osuvampi vertaus?

Länsimaisella ihmisellä kun ei näyttäisi olevan juuri enää osaa eikä arpaa ravintonsa hankkimiseen. Se tuotetaan hänelle valmiiksi pakettiin (jossa on kiva kuva) ja kaadetaan eteen. 

Myöskään laumaan meillä ei ole enää kosketusta. Olemme omia yli-ihmisyksilöitämme (ja juuri se tekee meistä laumasieluisia), rodunjalostuksen kirjavaa karjaa ja vaikka pahimmista hännäntypistyksistä ollaankin päästy yli, lasketaan sekasikiöt alempiarvoisiksi mitatussa kavaassa. Onnellinen on agility-yksilö. 

Koira kyllä räksyttää toiselle vanhan vaistonsa mukaan (myös alfanaaraus on tunnistettavissa tavasta jolla se kusee) ja käy kiinni kurkuun tai kiinnityttää kurkkunsa, heti kun omistajan silmä välttää. Siksi meillä on talutusnuora niihin tilanteisiin jossa vaarallinen vapaus avartuu ympärillä. Nuoraa ei edes tarvita, jos käskyt on sisäistetty tarpeeksi hyvin (Toimiva poliisivaltio ei tarvitse poliiseja (repeat)).

Ja me olemme riippuvaisia omistajistamme, heistä jotka tekevät elämämme niin helpoksi mitä se on, kunhan vain suoritamme velvolisuutemme viihdyttäjinä. Palkkana on tasapainoinen ja pitkä elämä.

Villi suseus (koiramainen kesyttömyys) taas on vierasta ja vaarallista. Heti kun susi nähdään, on koko kanta tapettava sukupuuttoon, ajatelkaa kaikkia niitä raadeltuja koiraparkoja!

(Tottapuhuen kuva raadellusta Beaglesta (jota en onnistunut saamaan käsiini) on säikäyttävä/liikuttava, mutta sitä ei pitäisi käyttää susivihan propagandana)

Enkä minä nyt yritä sanoa että meidän olisi todella heitettävä kehitysvammaiset lapset jo syntyessään sairaalaan jätekuiluun tai ajaa muutoinkaan ajatusta siitä, että luonnonvalinta (ihmisen itse kehittelemä fasistinen käsite) olisi jotain erinomaisen hienoa kun sitä toteutettaisiin yhteiskunnallisesti (ihmisen itse kehittelemä kone myös). 

Myöskään en yritä saarnata paluuta kristillisten hyveiden kehtoon (siitäkään huolimatta että tietyillä näistä piirteistä vaikuittaisi olevan vasemmistolaista potentiaalia). 

Minun piti kai vain paasata siitä, että ihmisen pitäisi miettiä sitä, mikä tekee hänestä ihmisen ja mikä erityten eroittaa hänet villistä luomakummasta joka kykenee määrittelemään lajinsa ainoastaan lisäntyymiskelpoisuuden perusteella. 

Tunneäly ja musiikki näyttäisivät olevan ratkaisevia tekijöitä. Niitä kun ei eläin tai kone kykene käsittämään.Välttämättä edes ihminen. Muodissa kun on tunnekylmän älyn ajattelumalli, nousukkaan narsismi.