Porvoo on monille tuttu kaupunki, vanhemmalle polvelle etenkin väriliitupakettien kannesta. Me nuoremmat olemme kuitenkin tutustuneet hieman toisenlaiseen Porvooseen. Se ei ole enää mikään punavajainen Ruuneperiläinen pullamössöidylli. Ei. Sukupolvemme Porvoossa poltetaan kirkko, tapetaan vanha viaton mies keittiöveitsellä supermarketin eteiseen, lahdataan kylmänviileästi porukkaa mäkkärin jonossa ja mitä kaikkea.
Ei ole siis ihme, että ruandalainen kansanmurhaaja valitsee piiloittelupaikakseen juuri Porvoon.
Mistä tämä kaikki johtuu?
Vastauksia voisi hakea perinteisestä ne ovat kaikki syrjäytyneitä - teoriasta. Onhan nimittäin niin ettei yksikään surmatekijöistä tule idyllisestä keskustasta (kait) vaan sen ulkopuolelta. Kirkonpolttaja etelä-suomen tylyiltä peltolaakioilta, puukko-Mäck kaukaa Kotkan Karhulasta ja autosurmaaja Kamppulasta, Porvoon pahamaineisimmasta lähiöstä.
Tämä Gammelbackan lähiö, ei kuitenkaan ole likimainkaan niin kauhea asuinalue mitä pahat kielet kertovat. Maineensa se on ottanut kannettavakseen vuosikymmenten takaa ja itse paikalla asuneena totesin seudun sangen rauhalliseksi. Vain yhtenä yönä heräsin pistoolin laukauksiin.
Porvarillisuutta alueella on kuitenkin havaittavissa, jos mittarina on citymaastureiden määrä. Porvarillisuus on ollut myös fakta kunnallisessa politiikassa ja katsokaa nyt, miten kaksikielinen virnuilu on vaihtunut mykkään apatiaan.
Ennenkaikkea Porvoo on tylsä ja sisäänpäinlämpeävä kaupunki. Sillä ei ole kellekkään juuri mitään muuta tarjottavaa kuin tämä aiemmin mainittu ruuneperiläisidylli. Vanha kaupunki imee turisteja pikkukuppiloihinsa ja joen varrelle on ankuroitu kivoja laivoja joista voi ostaa olutta.
En ole kuulut kovinkaan monen porvoolaisen kehuvan aluettaan. Natiivitkin lomailevat purjehtimalla sieltä kauas pois. Silti, kaikki Porvoolaiset jaksavat olla Porvoolaisuudestaan paskantärkeitä. Muukalaisia ei haluta paikalle, eikä mikään ihme, jos he kerta ratkeavat ennemmin tai myöhemmin veritekoihin. Tietenkään ei ajatella vihamielisen asenteen olevan syy tähän kaikkeen.
Oli miten oli, minä en (luojan kiitos) siellä enää asu. En ole asunut aikoihin.
Jälkiviisastelen vain että on hyvinkin luonnollista että ajastaan kenties jopa vuosisatoja taakse jäänyt kulttuuri ja asennemaailma, saa vastakohdakseen näin rajun pimeän puolen. Useimpien kaupunkien varjot kuin koostuvat lähinnä väkivaltarikoksista, mutta Porvoo ottaa oikeudekseen omia mitä rajuimpia murhapolttoja ja veritöitä.
Ehkäpä tämä kaikki voi olla Porvoolaisille terapeuttista. Tylsistyneenä sylinteritorttujen kehään päivästä toiseen, he voivat muistuttaa itseään siitä, että onhan kaupungi Runebergiläisyytensä lisäksi myös elokuvakelpoisten tragedioiden estradi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti