Sunnuntain saarna

Vitsakone

Jälleen minä mokoma köyhä jaan informaatiota jonka joku varastaa ja pariisissa nauretaan mustien lasien takaa dostojevskiläiselle idiootille.
Otettiinpa tietoa, varastettiinpa tai lainattiinpa, kiitosta ei tule, mutta sehän on itsestään selvää. Tiedon uudelleenkäyttö on joka tapauksessa tiedon kehitystä mutta kaikki kehitys ei tietoa jalosta.
Huono tieto ei tietenkään edes ole varastamisen arvoista. 

Mustavalkoisuus on osa bipolaaria identiteettiä ja ainainen harmaus siinä välissä on depressioita. Värikkyys piileekin siinä, ettei asioita psykologisoida vaan ne pyritään näkemään sellaisinaan hyvässä ja pahassa jota kauneus ei katso.

Deleuze ja Guattari ovat puhuneet halukoneista ja asioiden halukoneistaminen on modernia jos jokin. Post- tai transmodernia (pahoittelen sitä että itseoppineena käytän näitä akateemisille tahoille omistettuja termejä) lienee asioiden hakukoneistus. Hakukone on aikamme kone. Siinä ihminen hakee ja hakee, mutta mitä? Löytyykö ihmiskunnalle uusi asento?

Olisi mieletöntä haukkua Google diktaattoriksi koska google ei ole yksipuolinen sanelija. Toisekseen me kaikki täällä virtuaalitilassa toimimme G-voimalla. Google on järjestelijä (lieneeköhän sillekin jokukiva latinnos), tiedonjaon edesauttaja joka on juurikin taltuttanut diktaattorit. Diktaattorit ovat googlen virranlähde jolla se toimii. Google jakaa, jotta joku voi taas varastaa, mutta varas ei yllä koskaan huipulle sillä ennemmin tai myöhemmin, joku varastaa myös hänen omaisuutensa.
Kun me kaikki lopulta varastelemme toisiltamme, ei varkaus ole enää mikään synti. Tekijänoikeudet pyrkivät oikeudenmukaisuuteen suhteutettuna rahalliseen maailmaan. Puolueetonta oikeudenmukaistajaa ei taida olla olemassa, tuskin koskaan tulee. Siksi varastelu saattaa olla pyhitettyä.

Hesarin mukaan Facebook on Googlen pahin vihollinen. Se saattaa olla totta. Voisimme siksi sanella Googlen olevan epäsosiaalinen kordinaattori, siinä missä Facebook järjestelee tiedon lähtökohdiltaan sosiaalisesti. Facebookilla on ihmisten kasvot ja ehdot, mutta Googlessa toimii kasvoton kone, joka kasvaessaan saa yhä suuruudenhullumpia ideoita. Juuri siinä Google muistuttaa diktaattoria, missä facebookissa velloo rehellinen kansanvalta, ainakin näennäisesti.

Kell tieto on se tiedon kätkeköön. Tiedon pitäminen itsellään voi olla viisasta. Etenkin jos sen aikoo joskus julkaista päätä huimaavana paukkuna, mutta jättäytyminen virtuaalisen tiedonjaon ulkopuolelle, tarkoittaa virtuaalista syrjäytymistä. Tai sitten ei: Kyseessähän saatta olla peräti virtuaalierakkous. Tiedonjako hyödyttää kiittämätöntä yhteisöä ja haluttomuus verkostoitumiseen on sosiaalisen tai epäsosiaalisen hakukoneen vihollinen.
Näin minä täällä sanelen.

Lopuksi vietämme hiljaisen hetken Ior Bockin muistolle.