Etutalvi

Me täällä toimituksessa alamme olla viimeinkin tyytyväisiä Kataisen ulkoiseen habitukseen, vaikkei tule päivää jolloin toimitus hyväksyisi mukisematta kokoomuslaisen politiikan. Turha virnuilu on kuitenkin poissa ja sanastosta puuttuu porvarillinen imelyys, tai ainakin melkein.

Me täällä toimituksessa olemme myös hieman kohmeessa, mikä on ymmärretävää, koska kalasteltuamme hyvässä seurassa, rakensimme laavun kalliolle, joka kohosi vastapäätä sellaista selkää, josta tuuli kyllä pääsee puhaltamaan, vaikka sen ei uskoisi niin tekevän, kun täysikuu nousee pilvettömälle taivaalle. Vielä vähemmän uskoo niinkin pahan puhurin jälkeen, joka herättää äänellään hereillä ja vihmoo pakkasilmaa rikkoutuneen makuupussin aukoista sisään, niin, sellaisen tilanteen jälkeen ainoastaan vitsailee sillä että aamulla sataa räntää, mutta jos niin oikeasti tekee, ei ole mikään ihme, että leiri puretaan sotilaallisesti kolmessa minuutissa ja suunnataan paluumatkalle järvelle, jossa on huolestuttavan kokoisia aaltoja ja siellä sitä taistelaan tuulen oikkuja vasten kunnes ollaan satamassa, josta puolen poukamaa on jäätynyt umpeen ja rännäntulo vaihtunut lumeksi. Jäljelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin rikkoa pintaa airolla, toisella sauvottaessa vauhtia pienoisjäänmurtajaan.
Rannalla saatoimme todeta kesän olevan ohi.
Tällaisen reissun jälkeen osaa jälleen arvostaa kehittyneen nykyaikamme erinäisiä mukavuutta tuottavia hienouksia, sekä etenkin niitä duunareita jotka tekevät töitä katotta säällä kuin säällä, sekä toki myös niitä, jotka hikoilkevat raskaan ikeensä alla toimistotiloissa.
Osaa myös tuntea myötätuntoa niille joilla ei kattoa ole ja jotka saatetaan silti laittaa raatamaan katteettomille lupauksille.
Ennenkaikkea osaa arvostaa saunaa.

Populismista on aina oikein näpsäyttää, mutta populismia ei suinkaan pitäisi kokonaisuutenaan kitkeä. On epätasa-arvoislähtökohtaista, jos politiikasta saadaan puhua ainoastaan asiantuntijajohtoisesti. Kansanedustaja kun edustaa kansaa, tai ainakin sen pitäisi niin tehdä. Siksi olisi kohtuullista että kansa saisi jauhaa paskaa, sisälsi se sitten mureaksi rapeutuneita kahvinpuruja tai ei. Korvan on kuultava mitä popula pakisee.

Katainen on kuitenkin oikeassa siinä, että Populismi ei käy aatteksi. Valtiota jonka ideologiana on populismi ei ole koskaan ollut olemassa ja tuskin tulee. Kokoomus on kuitenkin itsekin yrittänyt populismia.
Kaikkihan me muistamme Ukko Metsolan (nimi ei taatusti ole sattumaa) eurovaalien alla, jolla yritettiin kyllä kalastaa niitä ääniä, jotka nyt ovat valuneet perssuomalaisten laariin. Samoin kaikki ne hanskatalkookuvat ja muut reklaamit, joilla on valitettavan osuvasti sihdattu viime vaaleissa ihmisten populistiseen sisimpään, joka juuri kumpuaa duunarismista.  
Uskoisinkin niin, että kokoomus on epäonnistunut tuoreimmassa populismistrategiassaan ja haluaa siitä luopua. Se ei enää voi imeä tätä piirrettä vihreään työvänpuolueeseensa. Siksi se haluaa hiljentää jäljelle jääneet populistit, jotka ovat populisminsa yhtä lailla ryövänneet alkupopulistilta pulppuajilta (jotka eivät ole kotoisin oikeistosta), mutta jos kokoomus ei saa imettyä itseensä populismia, niin ei ilmeisesti saa kukaan muukaan. Se on ehto  hallitusyhteistyölle ja perussuomalaisten lopun alku, jollon siitä tulee tuikitavallinen porvaripuolue muiden joukkoon, mitä se oikeastaan onkin jo. Erona on vain ja ainoastaan populismi.
Ilman populismia perussuomalaisuus on helposti käännytettävissä takaisin peruskokoomuslaisuudeksi.

Kataisen perusteet populismikritiikkiin pilaavat kuitenkin kaiken sen, mistä olen muka-järkiintynyttä-Jyrki-boyta tässä pakaralle taputellut. Nimittäin vastuunkanto.
Sana on kyllä kaunis ja vastuu on tunnetusti vapauden toinen puoli, mutta mielestäni niin Jyrki kuin Jyrkin kaveritkaan eivät voi juuri kerskua harrastaneensa vastuullista politiikka. Jos populismi perustuukin erinäisiin möläytyksiin ei-kenenkään naamojen taakaa, ovat populistiset möläyttelijät ja popula itse usein vastuuttoman politiikan aikaansaamia soraääniä. Asioiden vastuutus kun näyttäisi jatkuvasti pienenevän. Sitä mukaa, kun päätäntävalta siirtyy yhä enemmän pääoman hanskoihin, tahot voivat paeta vastuutaan jota heillä ei oikeastaan ole. Yritysjohdossa puistellaan käsiään.

- Näin tässä vain kävi.

Me täällä toimituksessa olemme köyhiä, mutta jotenkin perusteettoman optimistisia. Optimismimme kun ei perustu populismiin, jota emme tietääksemme harrasta, eikä myöskään kapitalismiin, jonka koemme viholliseksemme vaikka aivan muiden tavoin elämme keskiluokkaisina sen sisällä. Optimismimme ei myöskään perustu sosialismiin, mutta se, että me täällä toimituksessa olemme sosialistisia ja sosiaalisia, saattaa tehdä meistä optimisteja.