![]() |
Lauri "Tahko" Pihkala oli lähinnä fasisti mutta urheilu on ollut aina lähellä fasismin sydäntä |
Ei tule minään yllätyksenä, että suomi aikoo kieltää tupakoinnin kokokaan.
Perinteisenä holhousvaltiona olemme takuulla terveysfasismin tilastojen ykkösenä.
Tupakoinnista puhuttaessa, aihe typistetään kuitenkin aivan liian usein pelkästään tehdasvalmisteiseksi savukkeeksi (= paperossi). On olemassa jalompiakin tupakoinnin muotoja, kuten sikarit ja piiputtelu. Jostain syystä sikareita ei kai koske yhtä kova laki (vaikka sikarointikin oli aikoinaan vallankumouksellinen tapa. Myös Karl Marx röyhytteli aikalaisten halveksimaa ruskeaa pötkylää (lukekaa nautintoaineiden historia).
Toisekseen, tupakointia käsitellään vain terveyttä vaurioittavana ilmiönä, unohtaen kokonaan sen ympäristöhaitat (tarkoitan tumppeja, maatuvat huonosti). Jos molemmat osapuolet otetaan huomioon, löydämme ympäriltämme valtavan litannian yhtä turhamaisia himoja ja niiden esineellistymiä, joiden kieltämien takuulla edesauttaisi ihmisen ja ympäristön parantumista. Otettakoot esimerkiksi nyt vaikka hampurilaisteollisuus.
Kolmannekseen, tupakkakieltolaki todennäköisesti vain lisäisi rikollisuutta (musta pörssi kyllä löytää tiensä kouluun ja koulutytöt (naiset meinaan polttavat tätänykyä miehiä enemmän) reittinsä koulun ulkopuolelle)
Uskoisin että viranomaisiakin vituttaisi tuhlata resursseja loppuenlopuksi mitättömän asian kitkemiseen. Kaikilla meillä on paheemme. Tieto ja valistus (joka perustuu tietoon, ei peloitteluun) lisäisivät tehokkaamiin sitä ominaisuutta, joka tupakoinnin aloittaa ja lopettaa. Nimittäin asenne. Asennemuutos on ehkä hitaampaa (en ymmärrä miksi tupakoinnin suhteen hätäillään näin kauheasti, kun maailmassa on vakavampiakin asioita joiden eteen tulisi suorastaan kiirehtiä! Tupakointihan vähenee jo kokoajan.) kuin kieltolaki, mutta varmasti tehokkaampi toteutuessaan. Asenteitakin kun tuotetaan (ja omaksutaan). Tämäkin blogi on osana samaa asennetuottolaa: Mediaa.
Kaikki tajuavat, että jos tupakka tulisi nyt markkinoille, se olisi kielletty.
No, minä en tajua. Ensinäkään en tajua, miksi markkinat nähdään jotenkin tupakkaa luonnollisempana ilmiönä. Ihmisen kehittelemiä nekin ovat siinä missä paperossitkin ja pyörivät pohjimmiltaan samalla mekaniikalla ja etiikalla kuin tupakkateollisuus. Toisekseen markkinoilla vallitsevan asenteen mukaan ihmisellä kuuluisi olla valinnanvapaus. Vaikka kaikkihan toki tajuavat, että puheet valinnanvapaudesta ja tasa-arvoisista lähtökohdista ovat silkkaa pajunköyttä.
Viimeiseksi minun on piiperrettävä piippujeni (joiden käyttötarkoituksena on yksinomaan tupakointi) puolesta. Alaa kun jo monta vuotta harrastaneena olen löytänyt siitä aina vain uusia ja hienompia puolia.
Jo pelkästään makuvaihtoehtojensa suhteen piipputupakointi päihittää tupakoinnin muut osa-alueet mennen tullen. Tupakkaa on tarjolla vaniljasta tuoreen nahkasatulan makuiseen ja kaikkea siltä väliltä vaaka ja pystysuunnassa. Miedotkin maut aukenevat sitä mukaa laajemmalle, mitä "paremmin" piippua oppii polttamaan, vaikka jokaisella piiiputtelijalla onkin aina omat konstinsa eikä kukaan voi määritellä oikean piiputtelun muotoa. Piippu on osa persoonallista habitusta ja sellaisenaan lyömätön muotituote.
Myös piipun ympärillä puuhastelu on aivan oma taiteenlajinsa. Itse polttotapahtumakin lähenteleekin jo meditaatiota. Se rauhoittaa ja 70-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan jopa pidentää elinikää suhteessa tupakoimittomiin. Erinomainen vaihtoehto nykyajan stressin keskelle.
Piippukaan ei ikävä kyllä ole läpeensä ympäristöystävällinen tuote vaikka se itsessäänkin tuottaa vain savua (jota ei vedetä keuhkoon), tuhkaa ja helposti maatuvia rasseja. Piipun valmistukseen käytettävä valkokanerva kun ei ole mikään rikkapuu vaan harvinainen luonnonvara joka ei takuulla kestäisi sukupuutotta piipunpolton globaalistumista (luojan kiitos, ganjan poltteluun ei tuhlata briaaria).
Piipputupakointi onkin hyvä säilyttää sellaisena kuin se on: Älykkään erähenkisenä elitisminä.
Sitä ei pidä kieltää, sillä tällä kulutuksella briarpuu voi vielä hyvin. Mainostaminenkaan ei auta, harrastuksen luonne kun on omiaan karsimaan aikamoisen joukon malttamattomia hätäilijöitä ympäriltään, sen lisäksi kun piipunpoltosta ei hyödy materalistisessa mielessä mitään. Viisaksi se tosin tekee, niin hyvässä kuin pahassa.
Nykyään pitäisi kai puhua jo laajemmin "terveys- ja sosiaalifasismista", koska näyttää siltä kuin terveys ja sosiaaliset kysymykset olisivat sulautuneet toisiinsa ja niitä käsiteltäisiin saman yleiskäsitteen alla. Sosiaalisia ongelmia toisin sanoen käsitellään terveysongelmina (lapsen impulsiivisuus on nyt aivosairaus), ja terveysongelmista on tullut sosiaalisia ongelmia (liikalihavuus näyttää huonolta työhaastattelussa). Tai ehkä pitäisi lanseerata poleeminen termi "hyvinvointifasismi", koska hyvinvoinnin eetoksellahan elämän kurinalaistamista nykyään legitimoidaan.
VastaaPoista