Vallanjakomielitautiluokitus

Puolueet näyttäisivät olevan sisältään värikkäämpiä kuin keskenään. Imagon harmaus, eräänlainen näkymättömyys koetaan usein heikkoudeksi ja vertauksena käytetään vanhaa selkeämpää aikaa jolloin kamarijoukkioiden olemus saatettiin typistää pilakuvaan.

Tässä voisi olla esimerkki edellämainitusta

Esimerkiksi Kokoomukselta tuntuisi löytyvän avoimia puolia milloin millekin arvolle, mutta porvarillinen mädänneisyys löyhkää jokatapauksessa läpi, sille jolla on nenä. Tämä on oikeastaan juuri Kokoomuksen vahvuus. Se on "selvä" oma itsensä vaihtaen vain naamioitaan. Puolueen poliittinen luonne kun on perinarsistinen.
Demarit eivät osaa sulauttaa imagoonsa murtuneen maailman muuttuneita paloja, vaikka puolue on ajanut näköistään politiikkaa jo kauan. Ellei jopa Tannerista asti.
Keskusta taas haisee lannoitetulta taajamaplantaasilta, jossa ei viihdy alkio tai verso, mutta vihreys tarttuu klimppinä pintaan kuin pintaan. 
Pienempien puolueiden etu näyttäisi olevan se että ne kykenevät verhoutumaan suppean äänekkyytensä alle.

Kaiken tämän keskellä kyse on mielipidemediasta, jossa on aimo annos populismista. Niin popula kuin media tuottavat ne mielipiteet jotka molemmat panevat keskustelun alle. Tähän ylivaltaan on puolueiden vastattava kunkin omalla sylillään ja juuri kokoomuksella on tässä pikkuporvarin etuote, koska myös media on valta-alaltaan porvarisluonteista.  Se haluaa mielyttää rahavirtoja.

Eräällä tavalla prosessia voisi verrata Speden spelien refleksikoneeseen (jollen täysin erehdy kyseessä on se vanhan mallinen laite, jossa on vuoroin vilkkuvia valonappuloita painettavana. Aalto-Alvarin pitkäaikaiset kävijät varmasti muistavat sen ajoilta, jolloin kanttiinista sai sinisissä pahvipakkauksissa säilytettyjä tuoremehuja), jossa kukin puolue yrittää painaa parhaimpansa mukaan kulloinkin välkkyvää väriä.

Erikoisinta on, ettei suurinta osaa kansasta edes tämä sekava mittelö kiinnosta (ja kantaaottamuus on siltikin kantaanotto). Epäilemättä välinpitämättömänä vellovaa "harmaata kansaa" edustaa myös moni nuori ja se ei ole ihme sille mielipidemedian kärkivälineenä toimii televisio, mutta me vellomme jo virtuaalitilassa jonne arkadian lonkeron on vaikea sellaisenaan ulottua. Mainosalan iskiessäkin, tieto on jollainlailla demokraattista ja aivan eri tavalla kuin televisiossa tai keltaisessa lehdistössä.

En menisi kuitenkaan välttämättä vannomaan että mielipiteseen vaikuttaminen olisi hyödytöntä lehdistössä tai televisiossa. Päinvastoin, mutta näillä "vanhan maailman" me(e)dioilla on huomattavasti suppeammat tilat rajojensakin sisäpuolella. Webillä ei oikeastaan ole rajaa, vaikka tilauttamista ja jopa sensuurin yritystä on ajettu vallanpitäjäin tahosta läpi jo kauan.

Vaikka olenkin nostalgiaan tuudittuva haikailija, fakta on se että kukistaessa television vallan, ei menetä mitään, mutta idea vasemmistolaisen informaation ujuttamisesta television sisälle, ei myöskään kuulosta pahalta, joskin verrattain utopistisemmalta, vaihtoehdolta.