Keksi vihko!

King Kong

Keskiviikkona on jonkun tutkimuksen mukaan se päivistä pahin. Silloin saattaa vituttaa työllistymätöntä kuin työllistynyttäkin siinä missä opiskelija menee perinteiden mukaan huurustamaan kallonsa olueen. Vitutus perusteettomana saattaa vain poispyyhkiytyä yhtä perusteettomasti kuin on tullutkin tai sitten kaikki on perusteltua, johdonmukaista ja kvantitatiivista. Tietyistä asioista ei ota silti selvää edes esseitse, eikä ole minun tehtäväni puhua tästä tämän enempää.
Maalataan pastissi:

Viimeaikoina on puhuttu miesliikkeestä ja totta tosiaan, is(e)istä oli Hesarissa hellyyttävä artikkeli, jossa mainittiin, miten isit nähdään aina jonakin perheellisenä ylijäämänä, kuhnureina joille ei ole siitostapahtuman jälkeen osaa eikä arpaa perheelliseen huolenpitoon, vaikka vauva on yhteistä tekoa.
Tällainen roolillinen epätasa-arvo voikin olla jotain paljon pahempaa kuin se paljon puhuttu palkallinen. Harvoin on havaittu feminismiä ilman sukupuolisyrjintää.
Paljon puhutusta naisten väkivallasta parisuhteessa ollaan myös oltu aikamoisen hiljaa. Ei siitä ole väännetty cd-levyjä tahi muutakaan. Tietenkin miesmäinen ruikutus saattaisi popitettuna kuulostaa enempi huvittavalta kuin vakuuttavalta: Älä lyö mua taas. Ehkäpä juuri miehekäs asenne on epämiehistymisen syy. Liika miehekkyys. Vaan eihän mies voi naiseksikaan muuttua. Hermafrodite Härköniemi ei piippuaan sytytä.
 Onneksi uimahallit suhtautuvat perheisiin maalaisjärjellä.
Toista osapuolta ei tarvitse välttämättä vihata ajaakseen omia oikeuksiaan.

Sitten ovat nämä Nenäpäivät joilla on epäilemättä hyvät tarkoitukset.
Nenäpäivä kuulostaa kuitenkin päivänä lähinnä nokkavalta.
Miten olisi: "Mennään kaikki yhdessä nostamaan pankkitilimme käteiseksi"-päivä?
tai "Jätetään äänestämättä"-päivä
tai "Unohdetaan käydä töissä"`-päivä?

Tällaisia päiviä tuskin tarvitaan. Ne kun tuottaisivat melkoista sekasortoa.

Voihan niitä liennyttää:
"Tänään pomoni ei teetätä minulla yhtään ylimääräistä nakkia"-päivä
"Tänään en usko mitään mitä media sanoo"-päivä

Tai sörkkiä runollisimmiksi:
 "Tänään minä viimeinkin ymmärrän"-päivä
Näsäviisammiksi:
"Tänään on huomiselle jälleen uusi eilinen"-päivä
Arkisiksi:
"Tänään on päivä"-päivä

Mutta joskus on syntymäpäivä, siinä missä kuolinpäiväkin.
Ihmiset jotka ovat suunnitelleet ja laskelmoineet elämänsä tarkkaan voisivat viettää keski-ikäpäivää.
Ja ne, jotka tuumivat olevansa koviakin rockareita, viettää surupäivää sille, etteivät kuolleetkaan 27-vuotiaina.

Entäs yö?
Olisiko suuyö mitään nenäpäivän jälkeen? Korvat kun jo omisettu jollekin puolueella, joka ei niillä ilmeisesti osaa kuunnella, kun on niin suuri suu.

Silmäyö: Ihmiset kyttäämässä toisiaan yöunensa unohtaneena.

Päätönyö tekisi toiminnasta lopullisen ruumiillista, vaan ruumishan ei toimi ilman päätä.
Ehkä pitäydymme nenäpäivässä. Eskimot voivat peittää toisensa lukemattomiin nenäilmiin.