maanantai 28. helmikuuta 2011

Mikä maa, mikä valuutta?

Lipussa on symboli


Rakastellessaan viisautta, nuori ihminen ajautuu väistämättä kahden perustavanlaatuisen kysymyksen pariin:

a) Keitä vittuja työ ootte?

b) Mitä helevettiä täällä tapahtuu!

Ennen mielikuviensa pilausta, keski-ikäinen kädellinen voi kuitenkin vaivata skalpeerattua kalloaan vaikkapa politiikan parissa (kysymättä MITÄ politiikka lopultakin on). Tältä kentältä hän löytää tyydykettä niin eläkeikää edeltävälle verenhimolleen, kuin vanhuuden myötä saapuvalle kalsealle tutinalle.

Vaikka totuus on ollut aina tuolla ulkona, ei tänäpäivänä tarvitse karata kaasupilvenä aavikkoolle asti, sillä polttavempia puheenaiheita löytyy aivan nurkan takaa, jollei niitä sitten ole jo käsitelty saavuttuasi paikalle.
Onneksi se mikä on kerran käsitelty, voidaan vielä kierrättää ja uudelleenkäsitellä, ennen kompostoitumista.


Tarkoitamme kotimaata (planeetta), kotimaata (valtio), kotikaupunkia ja kotikatua, tarkemmin sanottuna perussuomalaisten vaaliohjelmaa.
Jotkut kokevat kaikki yhtenä ja samana, toiset taas haluavat eriyttää sananpainoarvot.
Suurinosa tyytyy nälvimään sivusta asioihin syvemmin tutustumatta.

Itseäni ei sinänsä kiinnosta minkään puolueen vaaliohjelmat, mutta "minulle tuntemattomista syistä" juuri tämä tuotiin eteeni ja siksi sakset.

Mikä näistä on Suomen lippu?


Populismi on totisesti pilalle käytetty haukkumasan, nyt kun minulle paljastui sen vastakohdaksi elitismi. 
Oikeistopopulistit ovat nimenomaan varastaneet vasemmistolta sen kansallispopulismin jota tämä ryhmä kykeni käyttämään ennen globalisaation ilmaantumista. Se ei kuitenkaan tee vasemmistolaisista elitistejä eihän?
Jos on pakko lokeroida, voitaisiin vastakkain asettaa kansallispopulismi ja globaalipopulismi, eikä tällaiset kyseenalaiset tittelit ole rajoitettavissa aina puoluepoliittisiin suuntauksiin.

Kansalliselitismi vaikuttaisi olevan jo katoavaa politiikanvaraa, mutta globaalielitismi tuntuu terminä jo vaaralliselta.Märkä tosihan on että suulaimmastakin populistista papeltuu puoluepolitiikan myötä pikkuelitisti ja elitismi leviää populan kerroksiin tapainturmelluksen myötä. Kukapa ei haluaisi elitistiksi elitistin paikalle?

Kysymys kuuluukiin, onko politiikassa kyse ainoastaan äänestäjäin tahi päättäjäin suhtautumisesta maahanmuuttoon/vapaaseen liikkuvuuteen? Onko mono- ja monikulttuurillisuuden välinen arvoskisma niin kipunoivaa kitkaa kuin sen väitetään olevan, tässä digitokraattisessa maailmassa..


Kulttuurikin on kumma sana, käsitteli sitä sitten kulttuuripopulisti tai kulttuurielitisti. Postmodernia kaikki tyyni, paitsi perussuomalaiset (?).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti