torstai 10. helmikuuta 2011

Olenko minä isoveljen vartija?

Vartijaväkivalta on puhututtanut aina, koska ei ole vartijointitoimintaa vailla väkivaltaa.
Estradilla tapahtuu mitä tapahtuu ja kulissien takana vielä enemmän.
Ja kaiken keskellä ihminen yrittää tavoitella viimeisiä oikeuksiaan, joihin saatana kerta toisensa
jälkeen yrittää upottaa saastaiset näppinsä.

Onko poliisi väkivallattomampi tai armeija inhimillisempi?
Olemmeko me todella ajautuneet niin nihilistiseen pisteeseen ettei löydy tointa tai alaa joka ei pelaisi lohikäärmeen pussiin?
Kaikki mässäily saa takuulla vanjasedän tomaatit turpoamaan mutta bosnian sota (sikäli kun sitä edes käytiin (ehkä se on käynnissä kokoajan tässä viimeisessä maailmanpalossa)) opetti ihmiskunnalle erään kultaisen säännön jotka sen viholliset unohtaneet:

KIDUTUS VAIN VAHVISTAA VASTARINTAA!

Joten rapu, valas, käärmeensikiö, hevosenpala, räyhänhenki tai kuka ikinä olitkaan:
Mieti mitä teet sillä ei mene kauaa siihen hetkeen, jona pääset vastaaman siitä suurimman tuomarin eteen. Hänen josta kumpuaa se unohdettu oikeudenmukaisuus.
Jeesus Kristus on Herra.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti