Kirjoitustaito on kultakalojen maalaamista. Me hoipumme lasisissa palloissamme samaa kehää ympäri. Päivästä päivään, ajast' aikaan muttei ikuisuuteen ja jääharjan huipulla, huomaamme kiteitä auringon pinnassa.
Se on yhtä aikaa kuoristaan irronneen appelsiinin raikkautta pastakeittiössä ja naisellinen mies ripustamassa pyykkejään firenzen parvekkeelle. Mediterraatio tupakka huulessa.
Tlalocin nimi on vain liikkeen kuvaus, saksittua ääntä.
Älä kirjoita elämästä, sillä maailma on ruma aihe.
Anna jääkärin pyssytellä vielä pienenä poikana
ja vanhemmiten lahota latvoilleen.
Ensin opetellaan Jumalan tavoille, sitten ihmisen kunnes tajutaan koko homman olevan teatteria, mutta alkuun ei päästä.
Tähden lennolla on kaksi suuntaa:
Yksi ja sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti