Tässä artikkelissa pohdin, kuinka ihmisen kehoa voidaan epäillä.
Luonnon materia on elämisen halua ja rakeenteeltaan avaruusgeometrinen substanssi. Lepakkojen kaikuluotaimet kykenevät erottamaan matalatkin taajuudet. Älykkäät koneet voidaan kääntää piileviksi haluiksi ja näin ennustaa ilmiöiden intentionaalisuus.
Tuunattu tunkiosukupolvi spiruetteina tektoniarkkitehdin stereoissa ja miten tämä kaikki liittyy pyrkimyksiin yhdistää sosiaalidarwinismi osaksi yritysmaailmaa?
Työväline on aina myös työn tuote. Muotoillessaan logiikan perusratkaisua, ihmismielestä tuli oman itsensä syy. Ajatteleva subjekti ei toimi fyysisessä suhteessa ympäristöönsä.
Kuinka sitten ajattelun ulkopuolisessa tilassa esiintyvä käyrä, voi välirenkaana välittää olemisen yliluonnollisilla ihmeillä?
Algebralliset lauseet eivät ratkaise ajattelun ja olemisen välistä suhdetta. Se, mikä ihmisessä on, koituu hänen kohtalokseen.
Geometria puhtaina ajatustoimintoina on vakavaa mystiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti