Zimzam zimzam

Ihmisen kaltainen kummajainen rakentaa Baabelistaan torneja ja puhaltaa hiekkaa menneiden nousukausien kuolleille keitaille, mutta miten käy dominojonon kun siihen puhaltaa, eikä arkkitehti riennäkkään apuun?


Eikä tästä ole edes kyse.

Kyseisyyttä on jo käsitelty, vaikka kysymysten ääreltä et pääse karkuun.
Kysymykset katkeilevat sinoperin katkuisena sinfoniana turtuneisiin sieraimiin,
eikä tilanteessa auta amfibiolaitteet.

Sanotaan että taiteessa pitäisi aina olla malli. Kenestä sinä otat mallia?
Malli ei ole mikään välttämättömyys, mutta me mallinnamme tiedostomatta maallisia asioita murskaksi katkeraan nieluun. 
Johtolankoja japanin rätinään?

Ei suinkaan. Mielikuvitus mallintaa suurempia ideoita, joihin ei ole kaikilla paluuta.
Riippuu mielestä kuinka se kuvittaa, eivätkä kaikki voi olla yhtä päätä, saati häntää. 

Idealismin kuollessa jää jäljelle jäljentävä apina. Idealismi on inhimillistä.

Homo ei ole enää edes marttyyri. Homous on politiikan väline. Uusi biopolttoaine ilkeille hammasrattaille
ja kaunan silmän alla lilluu illuminoitu yleisö.

Suomi on paras ilman pyramidihuijauksia.
Tämä maa, jossa avaruus soi, mutta uhkaavatko karsinan portin takana uuden vanhan ajan barbaarilaumat?
Vai verenhimoiset heinäsirkat?

Tynnyrissä kypsytetty sintipoika kasvoi koppavaksi kuoriaiseksi
kellahtaakseen löylynkelmujen lipleeseen.

Tulenpihkalla ei paikata karsinan aukkoja eikä maan alla mätänevä virtualisoidu tuosta vain paremmaksi ihmiseksi. Ne nousevat, joiden on määrä nousta.
Keitä te yritätte musertaa?