Poliittisen porospotin Pol-Pot

Tapani mukaan yleisöä myöhässä ja jäljessä, katselin kohuakin herättäneen elokuvan jonka nimen voikin jo otsikon perusteella arvata: Reindeerspotting, pako joulumaasta. 

Vaikka Jani on kuollut, sympaattinen subunisti elää kaarensa filmillä aina uudelleen ja uudelleen.

Kyseessä on periaatteessa realistinen kuvaus pohjoisen narkomaanien elinoloista. Aihetta ei moralisoida, yritetä valjastaa valistus- tai vastarintakäyttöön, mutta käytännössä elokuva näyttää vain pyramidin alimman kerroksen, eli se ei täytä alastoman lounaan kriteerejä. Se on pelkkä lounas.

Ja tämä artikkeli oli viittä vaille valmis, kunnes koneeni äkillisesti simahti eikä resetoinnin jälkeen enää yhteyttä googlen serveriin saatu. Jos nyt käsittämättömistä asioista haettaisiin merkityksiä, olisi tämä vain merkki siitä että vanha teksti oli huono. On tehtävä parempi.
No philosphy, kuten Helsingin (sanomissa) nihilistinuoret sanovat:

Helsingissä eletään kuin Pellossa

Ja juuri lounaana se muistuttaa mitä tahansa muuta annosta. Realisminsa kautta elokuva antaa realistisen kuvan subun eräästä käyttäjäkunnasta. Koska se on riisuttuu maalauksista eikä se yhtäaikaisesti anna kuin viitteitä kerroksen, tässä tapauksessa alimman, ketjuuntumisesta hierarkiassa ylempään, toimii se yhtäaikaisesti elokuvana siitä mikä väljyy kohderyhmän ulkopuolella
Nimittäin keskiluokka (Luokkayhteiskunta kyllä on totta, mutta ei siitä enempää tältä erää), jonka suhdetta tuotantoprosessiin ei myöskään juuri usein juuri kuvata. On vain mies ja nainen sekä korkeintaan heidän vapaa-työaikansa.

Jani kun nimenomaan on kuluttaja, siinä missä muodin perässä juokseva shoppari, mutta hän eroaa kuluttajuudeltaan siinä, että narkomaani kuluttaa lähinnä ruumistaan, siinä missä keskiluokka maapalloa. Tämä ei kuitenkaan tee hänestä yhtään parempaa, koska kaman riippuvuus on yhtälailla riippuvuutta tavaraan ja se on kasvavien tarpeiden tyydytystä.

Tälläkin tytöllä oli ongelmia suhteessaan huumausaineisiin.

Siinä narkomaani tekee eron, ettei hän tuota. Hän pikemminkin imee keskiluokan resursseja, jotka sitten kuluttaa. Hän siis toimii enempi porvarin logiikalla. "Lihoaa" toisten työllä vaikka pysyy laihana: Elimetön ruumis pääoman logiikalla.
Siksi onkin käsittämätöntä, miksi juurikin "terveiden yhteisö" suuntaa vihansa huumeiden orjiin (jotka yhtäaikaa jakavat saalistaan suppeasti suppealle piirille), kun se voisi suuntautuessaan ylöspäin samankaltaiseen tekijään parantaa olosuhteita.

Kaverirosvous on siis periaattessa sisäänrakennettu Janinkin toimintaan, mutta tunnustautessa se veisi statuksen. Aivan samoinhan kävisi Porvarille, jos hän myöntäisi rosvoavansa työtä tekevää kansaa. (Vaikka Wall-street hait ovat olleet avoimen ahneita jo kauan).




Onpa hailla hirmuhampaat, hai ne kantaa hampaissaan.  Jotkut leikkaavat Janin sormet ja tavallaan tällä voidaan symboloida samoja leikkauksia joita on tehty työtä tekevälle että hakevalle väelle. Eläkeiän pidennykset, palkkojen alasajo, sosiaalituen "uudistukset, kaikki nämäkin ovat leikkauksia, epäsuoraa kurinpitoa. Kaksi sormea menetettyään olisi hyvä olla tarkka kolmen jäljelle jääneen kera. Kädettömänä kun on vaikea enää piikittää.

Kolmannen puhdistuksen jälkeiset runot: 

 Kompuutteri katkeilee kuin paperituotanto vallankumouksen venäjällä. Fujitsun resetoiduttua, yhteyttä Googleen ei enää saada. (Ei auta itku markinoilla, juttu on käsikirjoitettava tarpeeksi tiiviiksi, jotta se mahtuu virtuaalitilaan ennen seuraavaa katkoa)

Se ei ole poliittinen dementia.
Pako joulumaasta on unelma, joka on riippuvainen todellisuuden painajaisesta.
Vapauden haave, joka herää tyrmään.
Usko minua: Sieltä sinä et pääse ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.

Yhtäaikaa pako on kertomus keskiluokasta, Jani on kuluttaja siinä missä shoppari
ja aivan kuin muoti, kama on keski-Eurooppalaista:
Se rantautuu reuna-alueille myöhemmin jos rantautuu

Se, mikä eroittaa Janin kuluttajasta on ettei Jani tuota.
Janikin tekee työtä kulutuksensa eteen, mutta hän tekee sen keskiluokan kustannuksella.

Narkomaani kuluttaa ruumistaan, shoppari maapalloa. Molemmat ovat himonsa apinat.

Narkomaani on pyramidisoitumisestaan huolimatta pääoman varjo:
Elimetön ruumis joka syö muttei liho.
Terveen järjen pitäisikin miettiä, kumpaan se suuntaa vihansa parantaakseen maaäidin.

Janin pako on tavallaan kuluttajan loma:
Molemmat päätyvät tyrmään.
Riippuvuudesta ei selvitä paolla.

Diblomaattisuudella voidaan lieventää tuomiota
mutta osoittamalla vanginvartijalle hänen kuolevaisuutensa
voi kumota olot. Sehän on vain rakennus.

Kukaan on tuskin niin masokistinen että tahtoo pidentää kakkuaan elinikäiseksi.
Elinikäkin mitataan vuorokausissa, vuorokaudet tunneissa.
Työllä on kasvavan halun mitta, mutta mitä mittaaja himoitsee?

 Janin leikatut sormet eivät auta tarkoitusta, kädettömän on vaikea piikittää.
Kuluttajan pitäisikin tietää mitä hän tekee kolmella sormellaan ennen thain ja maan perikatoa.

Ei ole sattumaa että suurimmilla unikkopelloilla soditaan.
Buddhan patsahan sieraimesta lehahti pieni pääskynen

Vaan onko näin? Ei tuota oikeutta maanpäällä vielä nauti ihminen
On onneen hinku ihmisellä, mutta nää olosuhteet aina estää sen.

Niin kauan kuin kestää katumus, kestää syyllisyyskin.
Ääni samana ruhtinaankin edessä satakieli soi!