Kilpavarustelu onkin oikea sana meille Vestendin opetuslapsille, joiden pihoilla pitää olla toinen toistansa mojovampi auto ja vaikkei sitäkään omistaisi, niin ainakin teeskennellään hyvää työpaikkaa ja armollista emäntää. Sitten vieraillaan aivan naapurin sisätiloissa asti väläyttelemässä tätä henkisen keskinkertaisuuden päälle liimattua imagon tynkää.
Meillä aliupseerikoulussa menee hyvin.
Ja samaan aikaan täällä aivan lähellä kaupallinen media vaatii Ylelle ulkopuolista tarkkailijaa.
Miksi?
Valtio-omisteisena Yle tarjoaa sellaista tietoa, joka täyttää edes jotenkin tasapuolisuuden vaatimukset, eikä ole yksinomaan rahan lonkeroiden tyydytettävissä. Tällainen on mielestäni täysin kestettävä tilanne. Ylessä on mahdollisuus kriittisiin artikkeleihin, ainakin jossain määriin kai vielä, kokoomusjohdostakin huolimatta.
Jos asetetaan jokin setelikouriaan hankaava asiantuntijoista koostuva työryhmä päättämään, minkä tiedon jako on oikein ja armollista ja minkä ei, meiltä menee viimeinenkin sauma puolueettomiin uutisiin epäsosiaalisen median saralta.
Ellei sitten ole mennyt jo. Itse Manukin on närkästynyt länsisuomettumisestamme, joka näkyy esimerkiksi siinä että Yhdysvaltain tekemien päätöksien kritisointi katoaa julkisesta keskustelusta varsin pian
Uusi "taantuman taittanut" jevrooppa näyttäisi olevan arvoiltaan entistäkin uusliberalistisempi, kun se on heti tilaisuuden tullen horjuttamassa sitäkin vähää julkista hyvää, joka edellisestä puhdistuksesta jäi jäljelle.
Mielestäni juuri kaupallinen media itse tarvitsi laadunvalvojaa. Sen tapana kun on tuottaa maailmaan yhtä jos toista turhaketta, joka ei mahdu niiden 260:n välttämättömyystarvikkeen joukkoon.
En ymmärrä miksi kaupallisuus koetaan hyveenä. Kaupallisuus kun on jo prosessiltaan perikorruptoitunut ja kun perikorruptoitunut iskee kouransa lahjomattomaan tieteeseen tahi taiteeseen, syntyy ainoastaan korruptoitunutta tietoa, turmeltunutta taitoa ja paskaa taidetta. Rahahan on hyvä tuki mutta huono isäntä. Raha ei takaa laatua, mutta tarpeeksi isoksi keoksi kasannuttuaan se kyllä mädättää jaloimmankin tahon.
Ikävä tosiasiahan taitaa kuitenkin olla että uusliberalismi on jo voittanut kädenvääntönsä taiteessa. Taide (jos sallitte yleistää (tämä on aika hävytöntä)) ei näet enää osaa yhteiskunnallistaa kuin aniharvoin (Silloin kun se niin tekee, pyörii kaupallinen taho heti korppikotkana kimpussa). Se pyörii paskarinkiä ihmissuhteidensa ympyrässä, jossa Sigmund-setä selittää sikari suussa kaiken sen, mihin tekijä ei itse kykene. Äly, joka ei osaa tiedostaa paikkaansa muuttuvassa maailmassa, on kuollutta älyä ja kun siitä riisutaan vielä tunne, syntyy lopputuloksena jälleen jotain älytöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti