Keskiluokka on keskiössä, puhuttiin siitä sitten keskioluen höyryissä tai keskustan vastaisissa tunnelmissa.
Keskiluokkaan meillä kaikilla, enemmän tai vähemmän keskiluokkaisilla on Vesa Keskismäinen viharakkaussuhde.
Kuitenkin kysymys kuuluu, mikä keskiluokassa on keskeistä.
Keskiluokka kun on ehkä olemassa, mutta yhtäaikaisesti se on kaikkien luokkien supistus. Ja luokkiahan voidaan jakaa eri perustein miltei loputtomiin, kysymys on vain siitä, kuka niitä jakaa, miten ja millä perustein.
Se on tietty selvää, että keskiluokka sinnittelee jossain yläluokan alapuolella imien siitä vaikutteita.
Mutta mitä löytyy keskiluokan alapuolelta?
Eräs ammoinen opettajani, nuuskakairan viisain vedenheittäjä, puhui työllistyneestä keskiluokasta.
Tämä saattaisi olla keskiluokista se keskiluokkaisin, eli keskeinen tekijä siinä, joka tuottaa meille mielikuvat keskiluokasta. Työllistyneenä se on tietenkin myös proletaarinen. Ehkäpä keskiluokka on itse se kuuluisa proletariaatti.
Paljon puhuttu prekariaattihan saattaa tässä tapauksessa olla pätkätyöllistynyt keskiluokka ja jos nyt käsite kuulostaa prekaareimman prekaarin korvaan liian keskiluokkaiselta, voidaan sitä vielä prekarisoida puhumalla pätkäpaskatyöllistetystä keskiluokasta.
Kaiken alapuolella velloo tietenkin työtön keskiluokka. Työttömätkin kun pyrkivät usein muistuttamaan keskiluokkaa joka pyrkii elämään kuin yläluokka. Rehdin alaluokkaisen tunnistaa lähinnä keskioluesta, jota kyllä nautitaan yhtä runsasti myös keskiluokassa. Keskiluokkalaista saatetaan luulla alaluokkalaiseksi hairahduksissaan, aivan kuin yläluokkalaista keskiluokkalaiseksi kaikessa kokoomuslaisessa nöyryydessään.
Sitten ovat nämä genret, jotka pyrkivät tekemään eroa keskiluokkaan. Pukeutumisen ynnämuun suhteenhan on ollut jo pitkään samantekevää käykö töissä vai ei, koska tyylistä ei loppuenlopuksi voi päätellä mitään. Tyyli on mainos jolla tuotetaan haluttuja mielikuvia tyylinkantajan persoonasta, asenteista ynnä muusta, mutta tyylihän voi viedä harhaan.
Tyyli kuin Lyyli löytää paikkansa ennemmin tai myöhemmin keskiluokkaan. Se hyväksytään se osaksi, kun isovanhemmat eivät enää paheksu ja kun taattokin myöntelee murahdellen olleensa nuorena vähän samanlainen. Kapinasta tulee miellyttävä vapina, nististä himonsa apina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti