Libya, Libya ja Libya.

Sata valasta iskee tulta
ja tuhat kalkkunaa räjähtää!

Mutta mitäpä olisikaan Libya ilman Muammar Gaddafia?

Libyalaisliikehdintä näyttää olevan osana "jotain mystistä" (globaalia?) kipunointia arabimaistossa joiden taustoja, syitä ja seurauksia ei maallikko tunne. Selväähän on ettei pelkkä julkisuuskuva riitä, demokratian ja ihmisoikeuksien puutttuessa, pitämään valtakuntaa ruodussa. Ei sen ainakaan pitäisi riittää, mutta olivat nyt asiat miten olivat, nostamalla valtaan jonkun sunnilaisimaamin tahi uuden diktaattorin, ei apina kiipeä puusta pitkälle. 

Olisi jo muinaisia roomalaisia perinteitä kunnioittavaa, että myös erityisen postmodernin feministiystävällistä toimintaa, jos valta libyassa siirrettäisiin Muammar Gaddafin tämän pretoriaanitarkaartille!
Pysyisivät kaikki tyytyväisinä..