Perseen logiikka

Kirjoittaja on vannonut kautta Blairin tekaistujen repliikkien ja Sofi Oksasen kyvyttömyyden keskittyä muuhun kuin vähäsuomalaisten vähäpätöiseen historiaan suurten kysymysten rinnalla, tutustuvansa ennenpitkää vieraisiin blogeihin. Kenties hän saattaa jopa kommentoida niitä. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta työsuhteen päättyttyä, kun kirjoittajalla on vapaata aikaa.

Asiaan:

Muuan blogiesikuva-Isi sanoi Kokoomuksen toimivan perseen logiikalla (tuottaa pökäleitä). Tosiasia kuitenkin on että pökäleitä tuotamme me kaikki, sillä Kokoomus myös syöttää ja kokkaa. Kysymys on tajuntateollisuudesta (joka ulottuu vaalikamppanjamainoksista yksittäisiin sanoihin ja äänteisiin merkityksettömässä ympäristössä).

Meillehän nimittäin syötetään kaikkea, Markus-sedän kaurapuurosta synteettisiin makeisiin ja vaikka ruoka on kaikille sama, jokainen uloste on yksilöllinen tuotos. Vaikka kuinka sulkisi suunsa, puistaisi päätään tai paiskaisi ruokalapun nurkkaan, lusikka menee sisään ja jos ei mene, lääkäri päättää syöttöletkulla lakon.

Ruokahan kulkeutuu vatsaan ja vaikka vatsaan ei ihmissilmä näe, on perin selvää että viimeistään suolessa muotoutuvat ulosteen prototyypit ja lopulta pönttöön jämähtää jotain paksun posliinisen kimpaleen ja kiehuvan ripulin väliltä.

Prosessi on väistämätön niin kauan kun koneemme toimii insinöörin tahdon mukaisesti.
Ja insinöörithän vihaavat kaikkea mikä ei toimi.

Mitä meille sitten oikein syötetään?

Vaikka mitä! Ruoanlaitossa vain mielikuvitus on rajana, mutta jostain syystä yhä suuremmat massat keskittyvät mässäilyyn pikaruoan ja einesten, kaiken valmiin ja helposti nieltävän parissa. Jenkkien läskeys ei ole sattuma.

Käsittelemme kuitenkin havainnollistavan karmeana esimerkkinä illallistamme Pekka-Ibrahim Saaren haaskalla. Tässähän tapauksessa kuitenkin näimme mitä söimme, mutta se ei estänyt meitä kajoamasta kuolleeseen lihaan. Ruoansulatus kesti pitkään, mutta ruoansulatuksella on tapana onnistua terveen ruumiin rakenteissa.

Kun mediassa jauhetaan tarpeeksi kauan siitä, miten hiljainen, syrjäänvetäytyvä tai vain yleisesti sosiaalisista normeista poikkeava tyyppi ei ole vain omituinen vaan kaikenlisäksi vaarallinen, alkavat ihmiset uskoa tällaiset väitteet todeksi. On olemassa hyviä tyypejä ja sitten jotain vitun kouluampujia, eikä kouluampujaa tietenkään tuoteta. Heillä on hirveän ankara äiti, vikaa psyykkeessä tai he eivät vain osaa ottaa kiusaamista läpällä.
Kirjoittaja ei kuitenkaan anna säälipyllyä P-I Saareen muumioituneelle fallokselle vaan kapuaa harteitaan kohauttaen sisään ravintolaan.

 
Alaston lounas on jo käsitteenä kulttiklassikko. Mielestäni lounas tulisi AINA nauttia alastomana, jotta kukin tietäisi mitä on minkäkin haarukan päässä. Mehän näemme vain kauniit kattaukset. Somasti viipaloidut kyljet, hienosti höystetyt vihannekset, kaiken sen, minkä eteen kokki on nähnyt työtä hämätäkseen aistejamme. Me emme itse teurasta elikkoamme, viipaloi paloja sen höyryävästä kyljestä, emmekä kyki kintut pinkeinä taivaanrannan taa kasvavalla potaattimaalla. Kaupassakin verinen hiki on manipuloitu magentaksi kauniiseen pakettiin.

- Niele tai kuole!, huutaa Hynkel ja poistaa pistoolimestaan varmistimen.

Hynkel ei kuitenkaan tiedä nistin suoliston toimintaa. Kuolon sinetöimän naaman alla kun ei liiku mikään. Ulostus pysähtyy, suolet lojuvat rutussa eikä reikä päästä inaustakaan. Elimetön ruumis ei hetkauta etummaista eväänsä edes emättimen nähdessään.

Vielä pahempi tilanne Hynkelille on perseen ruvetessa puhumaan. Eihän perseen pitäisi puhua, kun suukin on vain ruoan imemistä varten.

"Meriantura ei täytä vaatimuksia ja kriitikon lounas on pilalla"

Vasta palavan sian tuupertuessa Hynkelin jalkojen juuren, tämä ymmärtää poistua ravintolasta.

Aika ja laulu ovat loppu. Luulin että minulla oli muutakin sanottavaa..